Eilen tiistaina kävimme lasikurssin kanssa tutustumassa paikalliseen lasipajaan. Se ei ollut varsinaisesti lasinpuhaltajan hytti, vaan he tekivät lasiesineitä sulattamalla ja muotoilemalla puolivalmisteista, eli lasiputkista ja -puikoista. Puikkoja muuten sanotaan sekä ranskaksi että italiaksi spageteiksi 8o) Paja, jossa kävimme, oli kahden käsityöläisen yhteispaja, ja materiaalina boorilasi, josta esim. laboratorioissa käytettävät lasivälineet tehdään. Se kestää hyvin kuumaa ja kemikaaleja. Lasien erilaisuus onkin ilmeisesti suurin ongelma kierrätyksen kannalta; kun erilaisia lasiesineitä tehdään eri lasiseoksista, niitä ei voikaan kierrättää samalla kertaa, kun niiden sulamispisteet voivat olla aivan erilaiset, ja muutenkin lasin ominaisuudet voivat olla aika erilaiset. Lopputulos olisi liian avaamaton.

Meille näytettiin yhden juomalasin valmistus, mikä oli mielenkiintoista. Lasiputkea kuumennettiin, ja venytettiin niin, että toiseen päähän tuli pitkä umpipää, toiseen päähän pitkä "pilli". Niistä kiinni pitämällä hän kuumensi lasia uudelleen, ja puhalsi siiten "pillin" kautta. Erillistä pilliä ei siis käytetty, vaan puhallus tuli lasiputken kavennuksen läpi. Lopuksi saimme myös itse kokeilla lasin muotoilua. Olen itse asiassa käynyt lasikurssin Taikissa, joten minulle lasi oli jo ennestään tuttu materiaali, mutta sen muotoilu on aina yhtä hayskaa ja haastavaa. Pääsisiköhän Muranoon kesäksi lasikaloja tekemään?

Iltapäivällä meilä oli ison projektin esittely omalle väelle. Viikon päästä esittelemme ne yhteistyökumppanillemme, joka on lääketehdan Sanofi-Aventis. Olin loppupäässä tällä kertaa, ja kello oli ko kuusi, kun pääsin aloittamaan. En jaksanut/halunnut kovin pitkästi leperrellä aiheesta enää, kaiki varmaankin halusivat jo kotiin, mutta näytin aikaansaannokseni. Mitään kovin suuria kommentteja ei tullut, tosin sen, että toisen esineistä, apuvälineen läpipainopakkausten avaamiseen, josta olin tehnyt toiminnalllisen mallin, voisi vielä tulostaa. En ollut ajatellut tulostamista, se kun on aika kallista puuhaa, mutta täällä kulut ilmeisesti menee valtion piikkiin, joten ehkäpä sitten tulostan sen. Niille, joille 3D-tulostus ei ole tuttu juttu, sitä kutsutaan myös pikamallikoneeksi. Se tekee muovikappaleen tietokoneella mallinnetun mukaisesti, siinä on pieni suutin, josta muovia pursotetaan makkaraksi kerros kerrokselta kuin entisajan savipyttyjä. Lisäksi se truuttaa tukiainetta, jotta ulkonevat kohdat, rei'ät, ym. pysyvät kohdillaan, eikä muovi pääse valumaan ennen kovettumistaan. Lopuksi tukiaine liotetaan pois. Kappaletta voi vielä hioa ja käsitellä, ja lopputulos on aivan toimiva ja käyttökelpoinen, vaikkapa kierteet onnistuvat ja toimivat tulostettuina.

Siispä lisää puuhaa vielä ennen ensi tiistaita tiedossa. Muuten kurssit alkavatkin hiipua, viime viikolla oli viimeinen mallinnuskurssi, huomenna viimeinen piirrustuskurssi, lasikursseja taitaa olla vielä kaksi kertaa jäljellä. Vähiin käy, ennen kuin loppuu! Projektit eivät tsin vielä tähän lopu, viimeinen esittely on juhannuksen ja kesäkuun lopun välillä. Sitten onkin koko kaksivuotinen ulkomaankomennus lopussa. Äkkiä se on mennyt, kivaa on ollut, mutta kiva on mennä kotiinkin. Sielläkin kuulemma jo odotetaan 8o)