Nyt sitten melkein kaikki kurssit ovat alkaneet. Huomenna alkaa vielä muodot ja rakenteet -kurssi. Tiistai-aamuisin käyn luovan kirjoittammisen kurssilla, keskiviikkoiltaisin englanninkielisellä kaupunki ja nykykulttuuri -kurssilla, joka koostuu käynneistä näyttelyissä ja muissa mielenkiintoisissa paikoissa (ja siitä vielä opintopisteitä jaetaan!). Lopun aikaa teen projektia, joka pikkuhiljaa alkaa selvitä. Torstaina aihe selvisi; meidän on määrä tehdä serverilaatikko, joka toimisi kierrätetyn, vähän energiaa tarvitsevan serverin suojana afrikassa, missä on kuumaa ja kosteaa. Tavoitteena on, että koko serveri toimisi ilman ulkopuolista energianlähdettä, joten tuulettimen pyörittämiseen ei energiaa liikene. Jotenkin jäähdytys pitäisi saada toimimaan, koska serveri tuottaa itsessään lämpöä ja piukahtaa, jos se kuumenee liikaa. Kosteuttakaan sinne ei saisi päästä.

Ihmetys oli suuri, kun perjantaina sitten keskusteltiin itse kunkin ideoista; ideat olivat enimmäkseen luokkaa "otan skannerin, puran sen ja lisään siihen jotain ja teen siitä 3D-skannerin" tai "ajattelin tehdä valaisimen". Ajattelin, että olin ymmärtänyt koko homman väärin, mutta kun kerroin omista ajatuksistani, jotka liittyivät mahdollisiin materiaaleihin, kommentti oli, että kas kun vihdoin joku mainitsee serverin. En silti ymmärrä... Kurssin nimi on FabLab, ja se on paja, jossa on tarkoitus löytää uusia käyttötapoja olemassa oleville koneille, esimerkiksi vanhaan plotteritulostimeen vaihtaa tussin sijaan veitsi, jolloin sillä voi leikata kuvioita. Sehän on kiva idea, antaisi varmasti ajatuksia, mutta kuitenkin käskettiin tekemään serverille laatikko, eikä kukaan muu tunnu tekevän sitä, niin on vähän orpo ole, mitäköhän tästä oikein tulee? Tuntuu, että kaikki ovat alkaneet miettimällä, mikä kone olisi kiva lähtökohta, mitä voisi muokata tai mikä kone olisi kiva purkaa. En ymmärrä tuota ajattelutapaa, ajattelen niin, että kun keksin, mitä haluan tehdä, etsin jonkun masiinan, jolla voisin sen toteuttaa. Tuntuu vain, että tällä kurssilla ohjausta ei ole, täytynee sitten vain tehdä oman pään mukaan ja toivoa, että tulos olisi jotakin sinne päin, mitä odotetaan. Jotain odotuksiahan meiltä opiskelijoilta tietysti on, olisi vain kiva tietää, mitä.

Merkkasin tälle kirjoitukselle myös kategorian byrokratia. Se tuli mieleeni, kun juttelin tänään kavereiden kanssa, ja tuli puhe kirjastoista. Sanoin, että en varmaankaan saa kirjastokorttia, kun minulla pitäisi olla asuinpaikka täällä. Hän oli hiukan silmät pyöreinä, että sinullahan on... Siis todistaakseen pariisilaisuutensa ei tarvitse mennä kunnantalolle rekisteröitymään, eikä tehdä muita mutkikkaita juttuja, vaan kirjastokortin tapaiset asiat sujuvat sähkölaskua vilauttamalla. Olen ennenkin kuullut tästä ranskalaisten mutkattomasta sähkölaskubyrokratiasta, mutta yllättää se joka kerta. Niinpä, onhan silloin melkolailla kaupungissa asukkaana, jos maksaa sähkölaskunsa tänne. Tarvitaanko isompia todistuksia? Miksi se niin kiinnostaa, onko joku rekisteröityminen jossain?

Päivän kuva on Notre Damen kirkko, joka iltavalaistuksessaan oli häikäisevän kaunis tässä eräänä iltana, kun olin ollut tapaamassa muita Pariisissa asuvia suomalaisia tois puol jokea, ja tallustelin sieltä kotia kohti sillan yli. Häikäisevän kaunis näky. Toivottavasti edes vähän välittyy tämän kuvan kautta. Suomalaisia oli aika monta paikalla, kuulemma kolmisenkymmentä käy tapaamisissa säännöllisemmin. Mukavaa porukkaa, oli mukava tutustua!

Juoksemiset on olleet vähissä, joku lihasparka sai tarpeekseen ja heittäytyi yhteistyöhaluttomaksi viikolla. Lepuuttelin sitä vähän, tyydyin eilenkin vain uimahallikäyntiin. Tänään se oli jo hyvässä kunnossa, Muruseni MH:n iloksi tänään juoksin lenkkarit jaloissa, jotta eri lihakset saisivat kyytä ja saihan ne. Ei ainakaan vielä koske mihinkään ja sehän on hyvä se. Musta on tullu urheiluhullu, tuo toiveeni ainoa, että saan olla nuorempi ja laihempi ja lihaksikkaampi, lauloi Eppu Normaali. Laihempi ja lihaksikkaampi joo, nuoremmaksi en kaipaile, kun sit olis tyhmempi kanssa. Paino on nyt pudonnut 10 kg tänä vuonna, ja lihaksikkaampi, kyllä...