Eilen olin Suomalaisen Osakunnan eli paikallisen Suomi-kerhon retkellä Normandiassa. Lähdimme aamulla reippaina kahdeksalta Place Denfert-Rochereau'lta bussilla. Kahdeksalta lähtö tarkoitti vartin yli seitsemän lähtöä kotoa ja lauantaiaamuna seitsemän aikoihin kaupunki oli vielä ihanan hiljainen ja unelias, aamuaurinko herätteli mukavasti kun pyöräilin kaupungin halki. Liikennettä ei juurikaan ollut, ilma oli raikas, mutta enteili lämmintä päivää. Tuli niin mieleen, kun suomalaiset pitävät pikkukaupunkimaisena Helsingin viikonloppuaamujen uneliaisuutta. Siitä näkökulmasta tämä Pariisi on todellinen tuppukylä.

Ajomatkaa oli parisen tuntia, maisemat keväisen vihreät. Lehdet ovat juuri puhjenneet useimpiin puihin, ne eivät ole vielä täysikokoisia, mutta vihreys on keväisen hento. Ajoimme Deauvillen pikkukaupunkiin, jossa vietimme tunniin verran ihastellen pikkukaupungin keskustaa ja hauskannäköisiä taloja, joiden puinen runko raidoittaa vaaleita seiniä. Kävelimme kaupungilla tunnin verran ennen kuin asetuimme hiekkarannalle syömään eväslounasta. Rannalla oli jo auringonpalvojia, vaikka lämmintä oli vasta parinkymmenen tienoilla ja tuuli oli viileä. Teepaitasillaan oli mukavan lämmin siellä, missä tuuli ei käynyt. Moni lennätti leijaa. Vesi oli suomalaisen kesäisen järviveden lämpöistä, mutta uimareita ei juurikaan vielä näkynyt.

Jatkoimme bussilla Cambremeriin. Alue oli maaseutumaista, tiet kapeita, maisemat kauniita. Näissä maisemissa olisi kiva pyöräillä, ainakin jos reisilihakset on kunnossa, sillä aika mäkistä siellä on. Vierailimme siideriä ja calvadosta valmistavalla P.Huet'n tilalla Cambremerissä. Omenapuut kukkivat sekä tilan puissa että matkan varrella pihoilla. Tilaa hoitaa nyt viides sukupolvi ja pihapiirissä näyttikin olevan vanhan asuinrakennuksen pihalla edellisen polven isäntä istuskelemassa auringossa. lmeisesti vierailijat ovat myös merkittävä tulonlähde, sillä pihalla tönötti uusi rakennus, jossa oli tislaamo, myymälä ja tilat vierailijoiden maistatusta varten.

Tilalla tehdään siideriä, jolla ei ole mitään tekemistä sen litkun kanssa, jota Suomessa kaupasta saa ostaa. Ero on sama kuin kotisimalla ja kaupan simalla. En kyllä totta puhuen käsitä, miten joku voi tykätä kaupan simasta tai siideristä, mutta aika moni tykkää, ilmeisesti, kun niitä kerran myydään. Siiderin ja calvadoksen valmistus näyttää ainakin vierailijan silmin periaatteessa yksinkertaiselta. Omenat pestään, murskataan, puristetaan ja annetaan mehun käydä. Varmasti siihen liittyy paljon hienosäätöä, mutta periaate on tämä. Omenista jäävä kiinteä jäte menee naapurin lehmille rehuksi. Siideristä tehdään sitten calvadosta, konjakintapaista tuotetta. Sitä myydään eri ikäisinä. Nuorempi on vaaleampaa, hedelmäisemmän ja terävämmän makuista ja sopii vaikkapa liekittämiseen. Vanhetessaan calvados muuttuu tummemmaksi, sen aromit pehmenevät ja hedelmäisyys vähenee. Maistoimme kahta eri-ikäistä calvadosta eilen, kahdeksan ja viidentoista vuoden ikäistä, ja ero oli kyllä huomattava. Calvadoksen ja siiderin lisäksi tilalla valmistetaan Pommeau-nimistä aperitiiviksi sopivaa, sherryn tapaista tuotetta, joka oli aika mainion makuista. Se oli valmistettu omenamehusta, siideristä ja calvadoksesta, ja sitä on säilytetty vielä vähintään 14 kuukautta. En kuitenkaan ostanut kotiin juomia, ne kun etikoituvat ennen kuin kukaan niitä joisi. Kiva maistella, kun lasi tulee käteen, mutta pullollisen tuhoamiseen menisi varmasti vuosikymmen.

Matkamme jatkui hilpeästi maistelujen jälkeen. Seuraava etappi oli juustotila Camembertissä. Tila oli melko pieni, kuten edellinenkin, heilläkin pihoilla kukkivat omenapuut ja lehmät käyskentelivät omenapuiden alla. Täälläkin lehmille annetaan nimet. Tilan nuori isäntä esitteli meille navetan, juustolan ja juuston tekemisen periaatteet. Kiintoisaa. Navetan takana näkyi jätevesisuodattamo, jossa kasvoi jonkinlaista ruokoa. Olen joskus lukenut Suomessa puhdistamoista, jotka hyödyntävät kasveja. Kasvit ja niiden juuristossa lymyävät bakteerit puhdistavat haitallisia aineita jätevedestä. En tunnistanut kasvia, mikä lie ollut. Navetassa oli myös muutama vasikka, yksi oli alle vuorokauden ikäinen, lekotteli heinien seassa emänsä kanssa. Aika söpöjä otuksia!

Juustotilalla maistelimme kahta eri juustolaatua. Hassua kyllä, tilan kolmesta juustosta maistamatta jäi se Camembert. Lisäksi toinen maistelluista juustoista loppui heti myynnistä, joten aika moni ei ostanut juustoa lainkaan, en minäkään. Sen sijaan maistoin bussissa kyseistä Camembert-juustoa, ja se oli todella hyvää. Joku ei nyt ajatellut bisneksiään. Maistamistamme juustoista toinen oli aika pistävän makuinen, ei minun makuuni, ja toinen, joka sitten heti loppuikin, oli kyllä hyvänmakuinen, mutta ei mitenkään erikoinen. Yhtä hyvää saa lähimarketistakin. Olinkin ostanut edellisenä päivänä lähimarketista paria juustoa, kun olivat sulkemassa lauantaina kaupan remonttia varten ja halusivat päästä tuoretuotteistaan eroon. Ostin sitten juustotilalta vain jäätelön. Mmm. Tosin juustotilan juustot olivat niin isoja könttejä, että minun kulutuksellani puolet menisi roskiin pilaantuneena.

Reitti Deauville – Cambremer – Camembert (Googlemaps) Siideritilan vanha päärakennus Siideritilan tammitynnyrit Juustotilan isäntä opastamassa Vastasyntynyt vasikka emänsä kanssa

Deauvillen keskustan liepeillä Siideritilan valpas kukko Calvadoksen kypsyysasteet Siidertilan tuotteiden maistelua Normandian alkuperäisasukkaita Juustotilan maisteltavat