Onkin jo vierähtänyt yli viikko edellisestä kirjoituksesta. Aika menee niin nopsaan, kun on tekemistä. Viime viikolla koulussa meillä oli ison projektin esittely yhteistyökumppanillemme, lääkeyhtiö Sanofi-Aventikselle. Esittelimme jokainen kolme ideaa, joista yhden piti olla suoraan lääkeisiin liittyvä, toinen välineellinen ja kolmas jokin systeemi. Aika monilla oli uusia resepti-ideoita :) Ilmeisesti reseptit hiertää täällä. Minulla oli idea turvakorkiksi (ne inhat paina-käännä purita-kierrä), toinen oli apuväline läpipainopakkauksen käyttöön ja kolmas oli seurantajärjestelmä potilaalle, tietojen kokoamiseksi, muistamiseksi ja kokonaiskuvan saamiseksi. Sellaiset ovat kuulemma ihan yleisiä täällä, sisältäen juurikin niitä asioita, joita olin siihen kerännyt.

Läpipainopakkauksen avaamiseen miettimäni apuväline pitää vielä miettiä helpommaksi. Tällä viikolla olen miettinyt välinettä, millä koko liuskan saisi kerralla tyhjäksi, jotta dosetterin täyttäminen olisi helpompaa. Koko projektin teema on monisairaiden vanhusten elämän helpottaminen, jos en muistanut mainita…

Eniten aikaa olin käyttänyt kuitenkin turvakorkin suunnitteluun ja se kannatti: Vieraamme kiinnostuivat ideasta siinä määrin, että kaikkien esitysten jälkeen he pyysivät saada nähdä sen vielä uudestaan. Se herätti vielä pitkän keskustelun, jostä ymmärsin ehkä puolet 8o) Enimmäkseen he keskustelivat siitä, olisiko se turvakorkki vai "vain" ergonominen pakkaus. Sen toimintaperiaate on nimittäin sellainen, että käyttäjä painaa purkkia suoraan pöytää vasten ja saa painalluksella yhden annoksen. Ei siis tarvita voimaa eikä kiertoliikkeitä. Sen lapsiturvallisuus on siinä, että se on kahdessa osassa, eikä mitään tule ulos ilman, että osat on osannut yhdistää. Yhdistämiseenkään ei tarvita näppäryyttä, mutta pitää tietää, miten se käy. Turvallisuus tulee siitä, että pitää osat erillään. Onko se sitten turvakorkki vai vain ergonominen pakkaus, ei nyt ole minun kannaltani kauhean tärkeää. Minun mielestäni se on turvallinen, mutta pelkästään ergonomisena ratkaisuna se helpottaisi monen elämää.

Eilen ohjaajien kanssa katsottiin sitten jatkosuunta. Heillä oli myös ideoita, joista heidän mielestään suurin ja kaunein oli ilmeisesti se, että siihen pakkaukseenhan voisi lisätä sirun, joka pitää kirjaa otetuista annoksista. *huoh* Että älypakkaus. Isoveli valvoo, että mummu ottaa varmasti lääkkeensä. Voitaisiin lisätä myös pieni paristo, joka nipistäisi sormista, jos edellisen kerran on unohtanut. Ehkä minulla on asennevamma, mutta minun mielestäni jokaiseen purkkiin ei tarvita sirua eikä kaikkea tietoa trvitse maailmasta kerätä. Onko Elli-mummo ottanut lääkkensä vai ei, on Elli-mummon asia. Jos hän ei kykene enää itse seuraamaan lääkitystänsä, hän tarvitsee jotain muuta apua kuin sirulla varustetun lääkepurkin. Siru nostaisi lääkeiden hintaa, eikä monisairaiden ihmisten lääkekulut muutenkaan ole pienet. Onhan se tosiaan seksikästä lisätä siruja joka paikkaan. Samat tyypit haluaisivat kaikki palvelut iPhoneen, tulevaisuuden vanhuksia ajatellen, eikä mieleenkään tule, että parinkymmenen vuoden päästä iPhonet on varmaan jotain ihan muuta kuin nykyään. Juu, on mulla asennevamma 8o)

Lisäksi kiirettä on pitänyt yllä aaltopahvikilpailu, johon ilmoittauduin. Tehtävänä oli suunnitella uusi tuote aaltopahvista. Se on aika mielenkiintoinen materiaali, sillä siitä voi tehdä vaikka kalusteita. Kerran lin tilaisuudessa, jossa istuimet olivat aaltopahvista taiteltu, ihan tyylikkäästi vielä. Se on tilapäiseen käyttöön varmasti ekologisempi ratkaisu kuin tavallisten kalusteiden hankkiminen ja niiden pois heittäminen. Pahvikalusteet eivät tietysti kestä yhtä kauaa kuin oikeat, mutta jos tarve on lyhytaikainen, voi myös kaluste olla lyhytikäinen. Pahvi on sitäpaitsi kokonaan kierrätettävissä. Eilen minulla oli koulun studio varattuna iltapäiväksi ja sain oikein hyvät kuvat ehdotuksestani. Sinne lähetetään vain PowerPoint-esitys, joten kuvilla on iso merkitys. Tyhmää sinänsä, että muoto on tuo, sillä pdf olisi varmempi. Ppt-tiedosto voi näyttää ihan erilaiselta eri koneilla, kun se käyttää niitä kirjasimia, jotka koneessa sattuu olemaan, jolloin tekstin ulkoasu tietysti muuttuu ja rivityksetkin voivat muuttua. Lisäksi pdf:n voisi tehdä mistä tahansa ohjelmasta, se ei ole niin riippuvainen ohjelmasta. Katseluohjelman tosin saa molempiin ohjelmiin ladata ilmeiseksi netistä. Silti, vastustan! Ja teen kiltisti mitä pyydetään, nyh.

Juuri nyt minulla on kapsäkki levällään lattialla, sillä illaksi minulla on lento kotilomalle. Olen siellä vaivaiset neljä päivää, palaan jo maanantaina. Tiistaina olisikin metallikurssin kuulustelu, joten pakko olla paikalla, jos mielii saada merkinnän kurssista. Pitääkin opiskella viikonloppuna, koska erityisen tärkeänä opettaja pitää oikeiden termien osaamista, ranskaksi siis. Meitä on kaksi ulkomaalaista siellä, toinen italialainen. Hänellä sanasto on toki varmaan lähempänä omaa kieltä, mutta hikoiluttaa tentti häntäkin. Kattellaan. Jos läpi pääsis. Eiköhän pääse.

Eipä tokikaan ole niin kiire ollut, ettei olisi ehtinyt keväästä nauttia! Kuten kuvasta näkyy, piknikillä on käyty. Omenasiideriä kukkivien puiden varjossa, vaaleanpunaisessa lehtisateessa auringon paistaessa lämpimästi. Farkut tuntuivat olevan liikaa, mutta kestin kuumuuden, hih! Se on kesä täällä!