Terveisiä Pariisista! Tulin tänne maanantai-iltana etsimään asuntoa ensi vuodelle. Asunnonhaku täällä onkin vähän kinkkisempää kuin Milanossa, siellä tarjontaa oli aika paljon, joskin täällä tarjonta on vaihtelevampaa. Täällä asunnoista tunnutaan kilpailtavan oikein hampaat irvessä.

Pääsin täksi aikaa serkkuni luo asustelemaan, ja heiltä olen saanut myös paljon apua, sekä tietoa että käytännön apua. Olisipa ollut paljon helpompaa Milanossakin, jos olisin tiennyt mennessäni, miten asioita siellä hoidetaan, puhumattakaan tulkkausavusta! Silloin olin vasta aloittanut italiankielenopiskelun, puhuin vaivalloisesti ja vähän. Silloinkin onnistuin kuitenkin saamaan asunnon, joskin maksoin paljon tietämättömyydestä, toista tonnia meni välittäjälle, jolta tosin sain erinomaista palvelua ja apua. Täällä välittäjillä ei ole pulaa vuokralaisista, joten heitä ei tunnu paljoakaan kiinnostavan, vaikka ovatkin ystävällisiä.

Olin itse asiassa vähän yllättynyt, kuinka ranskan kieli tulee jostakin takaraivosta, kun täällä vähän aikaa on. Tullessani maanantai-iltana ranskan puhuminen oli tosi vaikeaa, mutta tänään se sujuu jo aika hyvin. Olen tänään soitellut ilmoitusten perään, eikä jutteleminen sinänsä ole puhelimessakaan vaikeaa, mutta osoitteiden ylöskirjaaminen on vaikeaa. Joskun katujen nimet ovat hankalia, enkä muista aakkosia kunnolla ranskaksi. Sitä unohtaa ihan kummallisia asioita, kummallisia taas muistaa. Aamusella mietin, mikä on he-pronomini ranskaksi.

Kävin eilen katsomassa yhtä asuntoa Montreulissä, Pariisin alueen ulkopuolella. Asunto oli "ihan kiva". Voisin siinä vuoden asua, mutta se oli aika kaukana metrosta, myöskään kauppaa ei ollut lähellä. Fillarille olisi paikka pihalla, tosin kaksien portaitten päässä. Tänään kävin katsomassa samaisella alueella vähän lähempänä metroa tosi edullista asuntoa, se oli 500 e kuussa, mutta vain 14 m². Talo oli varsinainen mörskä, mutta asunto oli vasta remontoitu. Siellä oli pieni kylppäri ja suihku, keittonurkkaus ja neliönmallinen huone. Mitään kalusteita siellä ei ollut, mutta saisin ilmeisesti riittävästi kalusteita tutuilta täältä, ja jos jotain muuta tarvitsisin, niin Ikea tai vanhain tavarain liike varmasti löytyy. Jätin yhteystietoni, se kelpaisi kyllä. Olisipa ainakin halpa. Illemmalla olen vielä menossa katsomaan paria hyvän kuuloista paikkaa, saapa nähdä...

Asunnonhaku on itse asiassa oikein mukavaa viihdettä. Valitettavasti siitä nauttimista heikentää tosiasia, että sen on pakko löytyä. Toivottavasti löytyisi pian, sillä haluaisin vielä kotiin lomailemaan ennen kuin koulu alkaa. Otin tänne vain menolipun, kun en tiennyt, kauanko tähän menee aikaa. Näyttää siltä, että ainakin tämä viikko menee. Monesti näyttöjen jälkeen menee pari-kolme päivää, kun vuokranantajat seulovat kandidaattien papereita ja päättävät, kuka onnellinen asunnon saa. Täällä ollaan tässä kohtaa aika byrokraattisia ja paperiuskovaisia. Vuokranantajat haluavat vuokralaiselta kaikki mahdolliset ja mahdottomat dokumentit; henkilöllisyystodistus, työ/opiskelutodistus, kuitit kolmesta viimeisestä vuokrasta, palkkakuitit, verotustodistukset, mielellään kaikki taloudellista tilaa koskevat dokumentit. Lisäksi täällä useimmiten halutaan takaaja, joka takaa vuokranmaksun, ja häneltä kaikki samat dokumentit! Puh. Asuntoja on kuitenkin koko ajan tarjolla, joskin enemmän olisi ottajia. Aion pitää pintani ja löytää oman loukkoni jostain. Toivottavasti ei kovin pitkää matkaa tarvitsisi tehdä kouluun ja takaisin.

Olisipa mukava liittää tähän joku niistä valokuvista, joita nappasin täältä ihan teitä varten. Jostakin kumman syystä en saa muistikorttia ängettyä millään muistikortinlukijaan, vaikka se on juuri samanlainen kortti kuin muutkin SD-kortit, joita tuolla laitteella on luettu. Pöh ja anteeksi.