Ja heti toiseana päivänä piti jäädä kotiin flunssan takia. Eilen iltapäivällä jo oli väsynyt olo, ja iltaa kohti sen kuin paheni. Menin jo puoli kymmeneltä nukkumaan, melko varmana, ettei aamulla lähdetä mihinkään. Onneksi tämä ei ole pahimpia laatuaan, mutta lepään kuitenkin tämän päivän, enkä mene tartuttamaan muita. Tosin raahasin itseni aamupäivällä fillariliikkeeseen, sillä sain aamulla tekstarin, että fillarini olisi valmis noudettavaksi. Hinta oli huimat viisi euroa. Niin Matti, luulit, että fillarin hinta tuplaantuisi? Tämä oli todella kohtuuhintaista keskustan merkkiliikkeeksi.

Huomenna tulevat lapset! Toivottavasti minusta on muuhunkin kuin sängyn pohjalla makaamiseen. Huomenna alkaisi myös mielenkiintoinen kurssi, mutta taidan mennä sinne vasta torstaina. Se on kahtena päivänä viikossa, ja valaisimien suunnittelua olisi tiedossa. Taso lienee aika kova; se on viimeisen vuoden, siis viittä vaille maistereiden lupputyökurssi, mutta jos voisin heidän kanssaan tehdä vaatimattoman kandilopputyöni, olisin hyvin iloinen... Sen pitäisi olla mahdollista, mutta pitänee käydä keskustelemassa arvoisien opettajien kanssa. Kurssi on sitäpaitsi italiaksi.

Lapsia on ollut jo kova ikävä. Onneksi yhteydenpito on nykyään niin helppoa, että voi ainakin kirjoitella sähköposteja. Kunhan nettiyhteydet ovat kunnossa, voimme jutella skypessä. Ehkä heilläkin on ollut ikävä, vaikka enhän tässä vielä kovin kauaa ole ollut poissa. Ja kohta on joulu, ja silloin menen kotiin pariksi viikoksi. Nuo äidin pikku pööpötit ovat jo aika isoja, 16 ja 17 -vuotiaita, toinen jo miltei 18, mutta äidin muruja silti. Ja äidillä on ikävä ja huoli, vaikka hyvin kait nuo isänsä kanssa pärjäävätkin. On niillä hyvä isä.