Täällä taas cuberkaffella. Tämä hianon kuuloinen paikka on hikinen, nuhjuinen vanha myymälätila, johon on tungettu uskomaton määrä pikkulooseja, joissa pääsee nettiin. Tämä on mun pelastus täällä ollessa. Nyt minulla on kuitenkin nettiyhteys tilattuna, ja se on jo jotain. Nyt odottelen sopimusta postista. Toivottavasti tulee pikaiseen. Palveluntarjoajalla on myös lähes koko kaupungin kattava langaton verkko, joka on osin rakennettu yksityisten modeemien varaan, jota voi käyttää, jos on sopimus. Toivon, että voisin sitä käyttää sillä välin, kun odotan omaa modeemiani. Salapoliisi-kaverini oli jotenkin onkinut tietoonsa asuntoni puhelinlinjan numeron, joten tilaus saatiin voimaan. Täälläkään ei ole asuntojen numeroita, mitä ihmettelin jo Milanossa. Sehän on perin kätevä systeemi olemassa. Täällä tarkka osoite on muotoa talon numero, katu, kaupunginosa/kaupunki, rappu, kerros, ja selitys, mikä niistä ovista. Minulla ei ole samassa kerroksessa kuin kolme ovea, niin se on helppo, olen en face, vastapäätä porrasta.

Sain tänään vihdoin putkimiehen kiinni. Hän kysyikin sitten, olinko se ollut minä, joka jostain oudosta 00-alkuisesta numerosta olin soitellut. Oui, olin minä. Sitten kerroin hänelle taakilliseen tapaan kaiken mielestäni olennaisen, kunnes totesin, että hän ei ymmärtänyt minun ranskastani paljoakaan. Hän oli kuitenkin kärsivällinen ja ystävällismielinen, kuten täkäläiset yleensä ovat, ja asia saatiin selväksi. Niinpä hän varmaankin tulee käymään. Jos ymmärsin oikein... Sitten älysin itsekin tekeväni juuri noin; jos en ymmärrä, kuuntelen, ja oletan ymmärtäväni, kun selostus on kestänyt riittävän kauan. Yleensä niin käykin, mutta joskus en vain ymmärrä. Tai luulen ymmärtäväni, mutta jotain oleellista jää ymmärtämättä.

Kännykkä minulla nyt on. Netti on tilattu. Koti kalustettu. Kaupunkifillarin tilaus ei vieläkään ole voimassa, kokeilin eilen, enkä saanut fillaria irti kortillani. Eilen kuulin, että jättiradiossa, joka minulla on käytössäni, on kuin onkin piuha, se oli kätevästi piilossa patterikotelossa. Enpä olisi osannut etsiä. Eilen sitten kuitenkin viritin sen toimimaan, ja itse asiassa siinä on aika hyvä ääni, ja sain sen sellaiseen koloon hyllysä, ettei se näytä niin isolta. Taidan sittenkin käyttää sitä. Olin jo ajatellut, että kuuntelen pientä kelloradiota, jonka ostin herätys kelloksi, tosin se ei ole oikein hyvä radiona, sillä se hukkaa kanavat vähän väliä. Ainoa kanava, jonka olen saanut kunnolla kuulumaan, soittaa hip-hoppia aamusta iltaan. Eikä tietenkään pienessä, halvassa lootassa voi kovin hyvä ääni olla. Kivampi on kuitenkin herätä radioon kuin hirmuiseen piippaukseen, joka väkivalloin tunkee unen läpi. Hip-hoppia hiljaa aamuisin.

Tänään on maanantai, ja se on täällä jotenkin kummallinen päivä. Vähän kuin meillä lauantai. Monet liikkeet ovat kiinni, tuntuu kuin kaupunki kävisi vajaateholla. Vastapainoksi ilmeisesti kaikki ruokakaupat ovat sunnuntaiaamupäivisin auki, ja pikkuliikkeet myös ovat usein sunnuntain koko päivän auki. Minulla ei ole mitään erikoista tänään koulussa, menen vasta huomenna iltapäivällä. Tosin pitää valmistautua tulevaan, viikon päästä alkavaan workshoppiin, siis työpajaan. Paja on varmaan mielenkiintoinen, sen järjestää kouluni ENSCI yhdessä Sonyn kanssa, Sonyltä tulee työnjohto, ja opiskelijoista kolmannes on Japanista, kolmannes Ranskasta ja kolmannes on MEDes-opiskelijoita. Se on sitten ensi viikon juttu. Vasta sen jälkeen alkavat varsinaiset projektit ja normaali opetus koulussa.