1350818386_img-69548312d98dc91555b4cd7a4

Viikko on mennyt ihan huomaamatta. Viikko sitten poikani tuli käymään ja vietimme pitkän viikonlopun yhdessä. Kävimme Veneziassa (josta kuvat) parin päivän reissulla, ja lopun puolitoista päivää vietimme täällä Milanossa.

Venezia on kaunis, mutta kallis kaupunki. Olin käynyt siellä kerran aiemminkin, mutta tuntui, että kalleus on vain korostunut. Tai ehkä olen tottunut italialaiseen hintatasoon, joka on vähän suomalaista halvempi. Huippu oli kyllä Muranon saari, jossa poikkesimme toisena päivänä. Kertalippu vesibussiin maksoi 6,5 euroa. Muranossa kävimme muutamassa lasipajojen myymälässä, joista ensimmäisessä henkilökunta oli syönyt aamiaiseksi kulhollisen sitruunoita. Lounaalle menimme kanavanrannassa nököttävään pieneen taverna Da Tanduo'on, jossa sattui olemaan vapaata terassilla. Listasta katsoin, että paikka on vähän hintava, pastat maksoivat 9-15 euroa. Päätimme kuitenkin syödä siellä, ajattelimme, että ruoka on varmaankin hyvää tuolla hinnalla. Poikani lasagne (9e), oli noin puolikas annos (tosi pieni), ja tilaamassani katkarapu-vihannespastassa oli vihannesten sijaan sieniä. Eikä mitä tahansa sieniä, vaan lötköjä, limaisia klönttejä. Kun sanoin tarjoilijalle, että annoksessa ei ole niitä vihanneksia, hänestä sieni on vihannes ja joinain päivinä on sieniä, joinain vihanneksia. Selvä. Salaatti (4,50) oli vihreitä lehtiä. Ihan ok, mutta ei hintansa arvoinen. Lisäksi laskutettiin tietysti palvelumaksu, 5 e, ja lisukkeet 5 e, joka jäi kyllä aika epäselväksi, mitähän se mahtoi olla. Leipää tuotiin pöytään, se lienee ollut se. Jälkiruoaksi syömämme talossa valmistettu tiramisù oli vetinen. Koko lasku oli noin 45 e, jolla olisi voinut syödä paljon paremminkin. Siis jos Muranoon menette, niin ei ehkä kannata; jos kuitenkin menette, niin ei ehkä kannata syödä siellä; jos kuitenkin syötte, niin Da Tanduo'hon ei kannata mennä.

Koulussa oli maanantaina valmistujaispäivä; luennot oli peruttu. Saimme tehdä keskiviikkokurssin ryhmätöitä, ja saimmekin jotain aikaiseksi. Tiistain ruokamuotoilukurssille oli kotitehtävänä valmistaa omenapiirakka "Route sixti-six". Amerikkalaiseen tyyliin siis. Aika erilaisia tuotoksia oli saatu aikaan, ja myöskin aika eri makuisia. Tekijöiden kulttuuritaustatkin näkyivät selvästi, aasialaisilla oli aika eksoottisia piirakoita, ranskalaiset tekivät tarte tatineita äidin reseptillä. Yllättävän moni ei ollut huomioinut ollenkaan ideaa amerikkalaisesta piirakasta, vaan tekivät vain omenapiirakan. Se toin tuntuu olevan täällä jotenkin tyypillistä; taustatyötä tehdään hirveästi, mutta ratkaisut ovat vanhoja, ei uskalleta kokeilla uutta, jos vaikka suuri ja mahtava professori ei tykkää. Tosin tämän kurssin proffa ei ole niitä mahtipontisimpia, mutta kasvatus puree. Tosin, kun äänestimme parhaasta tortusta, eniten ääniä saanut oli oikein tehnyt etiketin, jossa hän ilmoitti reseptin olevan keskiajan Englannista. Professori päätti, että se ei voita, koska se ei täytä tehtävänantoa. Mielestäni juuri niin pitikin olla. Nämä pikku kisat tehtävien yhteydessä saavat lisämaustetta siitä, että ne, jotka ovat tehneet vähintään yhdeksän tehtävää, ja ovat voittaneet jonkun niistä, pääsevät helpommalla loppukokeesta. Sekin ehkä vaikuttaa toteutukseen; ei kokeilla uutta, vaan tehdään sitä, minkä arvellaan saavan ääniä. Muutenkin olisin odottanut kurssilta enemmän kokeiluja, jotakin uuden luomista, kun tähän asti olemme keskittyneet näihin historiallisiin resepteihin. Kurssi on nyt puolessa välissä, ehkäpä loppupuolisko on sitten sitä. Toivottavasti.

Tänään on pyykkipäivä. Poikani lähdettyä odottelen maanantaiksi ystävääni tyttärensä kanssa, ja tällä välin ehtii juuri pestä pyykit ja saada ne kuivaksi. Täällä kun on vähän niukahkosti tilaa kuivattaa pyykkiä, niin pitää aina miettiä, milloin pesee, jotta saa kuivatettua myös. Muut näyttävät kuivattavan pyykkinsä tuossa luhtikäytävällä, mutta minun asuntoni on täällä mutkan ja hankalien portaitten takana, niin en viitsi taiteilla pyykkitelinettä sinne. Joskun olen kuivannut tuossa oven takana, mutta nyt se on niin pölyinen paikka naapurin remontin takia, etten halua siine nostaa. Siispä kuivaan sisällä, ikkuna auki ja toivotaan kuivia säitä.