1350818064_img-9eed11abf2755f4a02bcd7d4a

Puut on ihan sekaisin; lämmintä on toistakymmentä astetta, mutta ne ovat päättäneet, että nyt on syksy ja pudottavat keltaisia lehtiänsä. Hassua. Tänään on satanut koko päivän, kahteen kertaan olen saanut kuivatella vaatteitani; ensin lounastauolla ja sitten koulun jälkeen. Olen kyllä puiden kanssa samaa mieltä. Ilmassa on selvästi syksyn makua. Ihmiset kulkevat toppatakeissaan, tänään joku tyttö tuli huopahattu päässä kouluun. Taisi olla entinen hattu sateen jälkeen.

Kävin lauantaina yhden kaverin kanssa uimahallissa. Löysimme netistä tässä lähellä olevan hallin, pieni, rauhallinen paikka. Uimahalleja näyttää olevan aika paljon pitkin kaupunkia. Halli oli siisti ja hyväkuntoinen, vaikkakin päälle päin näytti juuri sellaiselta betonielementtikasalta, joka voisi olla aika kulahtanut sisältä. Ilmeisesti remonttia on tehty. Emme osanneet käyttäytyä alkuunkaan oikein, mutta meihin suhtauduttiin yhtävällisesti ja auttavaisesti... Kaverini ei puhu oikeastaan yhtään italiaa, mutta on sanavalmis monella kielellä, he osasivat vain italiaa ja minun pitää aina miettiä sanomisiani hetken, jotta mitään tulostuisi ulos asti. Ystävällinen kassallanotkuja, kassahenkilön kaveri ehkä, vähäisellä englannilla tuli kysyneeksi, tarvitsimmeko myös avaimia kaappeihin. Hienoa. Piti ne nimittäin ostaa erikseen. Enpä olisi arvannut. Ilman häntä emme olisi löytäneet pukuhuonettakaan.

Pukuhuoneessa oli erikoiset läpikäveltävät pukeutumiskopit, ja erikseen sitten lukittavat lokerot, johon tavarat sai jättää. Ostamissamme lukoissa oli avaimet, mutta mihin sen avaimen laittaisi? Ei sattunut sopivaa kumilenksua mukaan. Sain omani avainlenkillä uimapuvun olkaimeen kiinni, ystäväni jätti omansa pukuhuoneeseen piiloon ja luotti onneensa, joka oli tällä kertaa suosiollinen. Suihkussa oli kyltti kielletty ottamasta suihkua ilman vaatteita . Häveliästä porukkaa. Onneksi ei ollut muita naisia paikalla, saimme haahuilla kahdestaan ja lukea ohjeita. Pääsimme kuitenkin altaalle asti, jossa ystävällinen uimavalvoja tiedusteli ystävältäni, onko tuo todellakin uimapuku (bikinit). Ja ilman lakkia ei altaaseen ole menemistä. Eikä meillä tietysti mitään lakkeja ollut. Valvoja haki meille kassalta lakit lainaksi ja vihdoin päästiin uimaan. Vesi oli mukavan lämmintä eikä ollut paljoa ihmisiäkään, saimme siis uida rauhassa ilman ryysistä, vaikka oli lauantai-iltapäivä.

Pitänee mennä toistekin uimaan. Tosin ensi viikonloppuna en pääse, menen Roomaan, minulla on treffit elämäni miehen kanssa. En ole armasta miestäni nähnytkään pitkään aikaan kuin skypessä. En ole Roomaakaan nähnyt koskaan ennen, joten on mukava poiketa. Harmi, kun lapset eivät ole mukana, heitä minulla eniten on täällä ikävä.