Tänään oli sadepäivä. Pari viikkoa olen kököttänyt liikkumatta sisällä flunssan ja poskiontelontulehduksen kanssa, joten hinku ulos ja liikkumaan oli kova. Ajattelin taudista vihdoin toivuttuani lähteä uimaan ihan tuohon lähihalliin vaan, etten liikaa rasitu. Kuinka ollakaan, se oli (taas) suljettu poikkeuksellisesti, joten tyydyin torilla käyntiin. Kotiin tultuani päätin lähteä kuitenkin uimaan, keskustaan Les Hallesiin, vaikka sinne onkin aika pitkä matka ja vettä satoi. Olin päätöksestä itseeni tyytyväinen, uin kilometrin, olo oli oikein hyvä ja jaksoin hyvin. Kaipa se sitten on selätetty se tauti. Uituani päätin poiketa yhteen kivaan vaateliikkeeseen, jonka olin nähnyt aiemmin, mutta en ollut käynyt. Se on toisella puolella jokea, ja ajattelin kävellä sinne ja katsella kaupunkia. Sainkin sitten kävellä ainakin puoli tuntia, vesisateessa, plääh, ja metrollakin olisin voinut mennä. Sain siis raitista ilmaa ja ruumiinliikuntoa oikein urakalla. Olin unohtanut kaikki kartat kotiin, siitä tämä hankaluus. Mitä tästä opimme? Aina kartta taskuun! En tosin eksynyt. Matka vain oli pitkä

Takaisin tullessa otin suosiolla metron, tulin Nationin aukiolle ja suuntasin kohti ruokakauppaa. Ainakin Puolet Nationin aukiosta oli (taas) suljettu liikenteeltä, poliiseja mellakkavarustuksissa (santarmeja=gendarmerie) oli joka nurkalla ryppäittäin. Liekö taasen joku mielenosoitus siellä. Taas onnistuin tulemaan Nationin metroasemalla ylös väärällä puolen aukiota, ja se on ISO aukio. Siinä on kävelemistä, jos sen kiertää. Puolikaskin harmittaa. Vesisateessa. Ja lähdin väärää katua aukiolta. Onneksi vain yhtä liian aikaisin, joten lenkistä ei tullut kovin pitkä. Pääsin kauppaan, tein ostokset, pakkasin ne reppuun ja läksin talsimaan kotia kohti. Autoja oli ruuhkaksi asti, kun Nationille ei päässyt, ja kaikki sumppuuntuivat lähikaduille. Sitten tuli pillit vinkuen kymmenkunta santarmien mustaamaijaa, yksi bussillinen poliiseja ja lisää kaaosta. Olipa hyvä, että olin jalkaisin! Kun pääsin kotiin, niin pari tuntia ainakin ulkoa kaikui torvensoitto ja poliisiautojen pillien vinkuna. Joillain kului lauantai autossa kököttäen, ilmeisesti.

Koululla tiistaina isoa projektia ohjaava apuope ilmoitti, että teen sittenkin sitä serveriprojektia. Hoh-hoi. Eikä ole kulunut kuin reilu kuukausi, eikä todella olla vielä aloitettukaan! Nyt kuitenkin aloitan sen projektin kanssa, ryhmätyönä, meitä on neljä tekemässä sitä projektia, teemme yhden tai kaksi eri projektia, en tiedä vielä. Ehkä tässäkin hässäkässä on jokin ylevä pedagoginen ajatus takana?

Koululta Taikista soitettiin tässä pari päivää sitten. Vihdoin kirjoittivat minulle todistusta, olen siis oikeasti nyt taiteen kandidaatti. Todisteet menossa Espoon-kotia kohti :D Olivat kuulemma suoritusotteet hukassa välillä. En ollut ehtinyt kaivata sitä paperia, uskoin päässeeni läpi. Usko on kova. Ai niin, tänne on myös ilmestynyt Usko tänne minun asunnolleni. Milanossa ylähyllyllä kasvoi Toivo, muratti, nyt ostin hyllyn reunalle tuollaisen viherkasvin, jota en tunnista, ja annoin sille nimeksi Usko. Espoossa odottaa sitten se Rakkaus, mutta se onkin kehittyneempi yksilö.