1350851216_img-4a13e9c62c2c892091141160a

Muodot ja rakenteet -kurssille maanantaiksi oli tehtävänä tehdä paperivasara. Tein sitten tuollaisen kuvassanäkyvän. Reunaehtoina oli, että sen on oltava mahdollisimman kevyt, toimiva, eli sillä pitää pystyä lyömään naula (johonkin). Naulan kanta on Ø 30 mm. Paperin paksuus sai olla korkeintaan 1 mm ja paino 500 g/m2. Etsin kartonkikauppaa aika kauan, kunnes muistin taiteilijatarvikekaupan tuossa ei-kovin-kaukana. En ollut ihan varma, mitä materiaalia piti hankkia, se oli ranskaksi bristol, mutta kun neljässä kaupassa ei ollut ja siinä taiteilijatarvikekaupassa, joka on aika iso, myyjä sanoi, ettei bristolia ole kuin 250 g:n asti, joten lopulta ostin lavis-nimistä tuotetta, 450 g neliömetriltä. Ehkäpä tuo kelpaa. Kokeilin ensimmäistä varsimallia keittiön tasoa vasten, enkä saanut hajalle lyömällä, joten varmaan aika kestävä tuli. Hajosi se lopulta, kun liima petti, ei ollut varmaan tarpeeksi kuiva vielä...

Projektissa jälleen uusi käänne. Tämä opiskelu kun jakautuu niin, että puolet on yhden ison projektin tekoa ja loppu pienempiä vasaranväsäyskursseja. Projekti vain ei ole oikein edennyt, kun ensin piti tehdä serverinkuoria afrikkalaisiin olosuhteisiin, sitten ei tarvinnutkaan ja aloitin kankaankudontaan liittyvää projektia, parin viikon päästä opettaja ilmoitti, että teen sitä serverinkuorta yhdessä kolmen muun opiskelijan kanssa. Nyt torstaina hän sitten ilmoitti, että teen oman projektin. Toivottavasti tämä päätös pitää, sillä pinna alkaa pikkuhiljaa kiristyä kyseisen proffan kohdalla. En muutenkaan pidä hänen asenteestaan opiskelijoita ja projekteja kohtaan, ja tämmöinen alkaa nyppiä. Joka tapauksessa, nyt voin tehdä sitä huolimatta muista opiskelijoista tai heidän aikatauluistaan, joten alan päästä vauhtiin. Tuntui, että mitään muutakaan ei saa aikaiseksi, kun se projekti roikkui eikä edennyt. Muutkin opiskelijat ovat aika hiiltyneitä. Kyseinen opettaja ei juurikaan aikaansa tuhlaa opiskelijoiden parissa, tulee paikalle, takkiakaan ei pois ota, kun kiertää äkkiä katsomassa ja katoaa jälleen. Siinäpä katoilee, mutta minulla on nyt aika kova kiire, kun aloitan vasta nyt projektia, kun sitä olisi pitänyt tehdä jo puolitoista kuukautta. Onneksi lukujärjestykseni ei ole muuten kovin täysi.

Taas olisi ollut bileet tänään. Enpä viitsinyt lähteä, rakentelin mieluummin vasaraa, halusin sen pois alta, ja muitakin juttuja on odottamassa. Luovan kirjoittamisen pajalla kirjoitimme viimeksi haiku-runoja, se oli hauskaa, vaikka en millään tahdo hahmottaa tavuja ranskan kielestä, ja haikuissa pitää olla kolme riviä, riveillä 5, 7 ja 5 tavua. Se tosin auttoi edellisen, penkin alle menneen ja siellä odottelevan harjoituksen tekemistä; siinä piti kirjoittaa teksti käyttäen ainoastaan yksitavuisia sanoja. Huh. Se on vaikeaa. Haikuja kirjoitellessa sain monta yksitavuista sanaa muistiin, joilla meinaan vielä saada ihan kelpo tekstin aikaan. Sitä ei vielä ole, tosin... Tekstin alkulausekin oli annettu, joten ei voi säveltää mitä sattuu. Sen vapaa käännös menee jotenkin näin: "Päivä ei ole sen puhtaampi kuin sydämeni pohja". Semmoisia hilpeyksiä! Kirjoitustehtävät on kuitenkin olleet tosi kivoja kaikki, ja minulla on kuitenkin kielitaitoa riittävästi, vaikka ne vaikeita onkin. Joillakin on vaikeuksia näiden kanssa, kun kielitaitoa ei ole pohjalla juuri nimeksikään. Kaikki meidät ulkomaalaiset tuonne kuitenkin lykättiin, ja olihan tänne tulon ehtona (näin kerrottiin) ranskankielentaito.

Viimeksi kehuin meneväni teatteriin, siispä pika-arvio: Kappale oli katsomisen arvoinen, selvästi pienellä budjetilla tehty, näyttelijöitä oli yksi ja lisäksi avustamassa oli yksi heppu valoja ja äänitehosteita käyttämässä. Hyvin olivat kuitenkin onnistuneet luomaan tarinan, jossa oli mm. vuoropuhelua äänitehosteiden kanssa (!). Se ei ollut minusta ollenkaan rakkaustarina, jollaiseksi sitä esittelytekstissä luonnehdittiin, enemmänkin tarina keski-ikäisen naisen kasvusta ihmisenä tai oman itsensä löytämisestä. Näyttelijä onnistui ihan hyvin, vaikkakin tähän esitykseen liittyi ärsyttävä "aktivoidaan yleisöä"-osio. Varsinkin, kun yleisöä oli noin kymmenen.

Huomenna meinaan mennä katsomaan tisainia paikalliseen koristetaiteiden museoon. Musee des arts decoratifs sijaitsee aivan keskustassa, ja siellä on yhdeksän euron pääsymaksu, joten lienee katsottavaakin yhdeksi päiväksi. Hyvää viikonloppua kaikille!