Eipä uskoisi, että olemme jo toukokuun puolessa välissä, aika on mennyt niin nopeasti. Tosin täällä lukukausi on parhaassa vauhdissa, kun siellä Suomessa se on jo hiipumassa. Projekti etenee. Nyt on se vaihe, jolloin tiedän, mitä teen, mutta ideaa pitää kehittää ja selkeyttää. Teen edelleen "turvakorkkia" lääkepakkaukseen, t.s. pakkausta, joka ei aukene lapselle mutta aukenee vanhukselle. Sain tosin ohjeen kehittää sitä ergonomisena pakkauksena pikemminkin kuin turvapakkauksena, koska sen turvallisuus on määrittelykysymys. Onko turvallista, jos pakkaus aukenee yhdistämällä sen kappaleet toisiinsa? Minusta on, mutta tokikin voidaan sanoa, ettei ole tai voidaan sanoa, että osat voi hukata. Silti, voidaan myös sanoa, että älä hukkaa pillereitäsi. Tietysti on helpompaa hukata kahdesta osasta toinen, kuin yhdestä osasta se ainoa, eli hukkaamismahdollisuudet tuplaantuvat.

Sain tänään myös näyttää työni opettajille. Siellä olikin lista ovessa, johon olisi saanut lisätä nimensä, jos haluaa heitä tavata. Olisihan tuon voinut ihan alussakin kertoa. En ehkä vain ymmärtänyt. Sain hyviä kommentteja, miten tehdä kappaleesta helpommin valettava. En ollut tullut ajatelleeksi, että jos sen jakaisi kahteen osaan pitkittäin, siitä tulisi yksinkertaisempi. Nyt jaoin sitä toiminnallisiin osiin (sisäosa ja ulko-osa), joka ei valun kannalta ole kovinkaan helppo ratkaisu. Muotista tulisi turhan monimutkainen. Toinen projekti, läpipainopakkauksen avaamisapu, ei paljoakaan kirvoittanut keskustelua, vain sen, että pitää testata kappaletta. Olin itse toimintoa kokeillut ja kuvannutkin sen videolle, se taisi tehdä vaikutuksen 8o)

Sain tänään lasikurssilla ahaa-elämyksen. Tämä on näitä jo pitkään hautuneita juttuja, jotka joskus putkahtavat mieleen kirkkaina. Täällä muotoilua esittelevä museo on nimeltään Musee des Arts Décoratifs. Kun en tiennyt, mitä se esittelee, minulla ei ollut mitään mielenkiintoa koristemuseota kohtaan. Miten voi ollakin noin vastakkainen sana samalle asialle! Vaikka suomalainen muotoilukäsitys sisältää tietysti myös esteettisiä arvoja, se on jotenkin vastakohtainen koristeellisuudelle. Täälläkin tosin kyseisessä museossa esitellään myös pelkistettyä muotoilua, esillä oli myös monia suomalaisia klassikoita, mutta ajatus on toisenlainen. Minä ajattelen, että koristeellisuus on jotain, mitä lisätään huonoa muotoilua peittämään. Ajattelen, että hyvin muotoiltu ei krumeluuria kaipaa. Italiassa huomasin, että ne voivat myös kulkea käsi kädessä ja koristeellinenkin voi olla harkittua ja hallittua. Tosin taas tänään lasikurssilla, kun meille esiteltiin erilaisia lasinkoristelutapoja, yksi esimerkki oli venetsialainen juomalasi, jossa kauniin pelkistettyyn, kartionmuotoiseen lasiin oli yhdistetty todella monimutkainen, korkea jalkaosa. Sellaiset esineet ovat usein häkellyttävän hienoa käsityötä, mutta lopputuloksesta on vaikea sanoa, onko se kamala vai kaunis. Jos oikein tarkkaan katsoo, niin onhan se kaunista, mutta kokonaisuus on kuin Milanon tuomiokirkko. Iso möhkäle krumeluuria, kuin kermakakku, liian imelää blondeille. Siinähän se oli: se on kaunista, mutta se ei ollut kaunis.

Eipä onnistunutkaan tuo videon linkitys. Yritin laittaa kuvan tilalle videonpätkää taannoisesta soittimen ensikonsertosta, mutta voit katsoa sen tästä linkistä. Ääni on aika hiljainen, mutta siitä saa toivottavasti käsityksen.