Hejssan ja pahoittelut pitkästä päivitysvälistä. Tällä viikolla koululla oli workshop. Osallistuin muotiosaston workshoppiin, jossa tehtävämme oli suunnitella aurinkolasimallisto; ei siis tarvinnut miettiä tekstiilipajan työlupia, onneksi. Teimme jälleen ryhmissä töitä, ryhmässäni oli kaksi muuta suomalaista (!) ja yksi indonesialainen, tosin Amerikassa pitkään asunut opiskelija. Kaikki muut olivat muotiosaston opiskelijoita, vain minä olin teollisen muotoilun edustajana, mutta aihe oli aika tavalla teollista muotoilua. Toiset suomalaiset olivat Turusta, ruåtsinkielisiä, joten pääsin taas sekoittamaan lisää kieliä; olen koettanut hiukan välttää ruotsia ja ranskaa, jotta en sotkisi horjuvan italiankielen kanssa. Työkieli oli toki englanti, koska indonesialaisvahvistuksemme ei sattunutkaan osaamaan ruotsia eikä suomea. Maanantaina selvisi, että retrosuperfuture on brändi, sitäkään en tiennyt ennen, ajattelin sen vain olevan workshopin nimi... Samoin kaikki muut, paitsi me suomalaiset, olivat aloittaneet työn jo kuukausi sitten, heillä oli ollut aloituspäivä, jolloin yritys oli esittäytynyt ja heillä oli ollut tehtävänä tehdä taustatutkimus ennen workshopin alkua. Indonesialaisemme oli ollut mukana, mutta oli ollut samassa ryhmässä neljän kiinalaisen kanssa, jotka eivät osanneet englantia. Ensin meidän piti tehdä työ kaikkien yhdessä, kahdeksan hengen ryhmässä, mutta kun puolet puhuivat hyvin englantia ja kehnohkosti italiaa ja kiinalaiset eivät ollenkaan englantia ja kehnohkosti italiaa, niin saimme ryhmän jaettua kahteen pieneen ryhmään. Luulen, että ryhmämme toimi paremmin pienenä, puhumattakaan, että jos olisimme joutuneet vielä kieliongelmiin ryhmän sisällä, olisimme olleet pulassa ennen pitkää. Muut ryhmät olivatkin 7-8 hengen ryhmiä, mutta täällä luokkakootkin ovat tosi isoja, lähemmäs sata henkeä usein.

Teimme siis taustatutkimuksen pikaisesti kahdessa tunnissa ja kirimme mukamas muut ryhmät kiinni... Täytyy sanoa, että teimme tosiaan paljon töitä koko viikon, mutta saimme mielestäni aika hyvän malliston aikaiseksi, ei yhtä laajaa, kuin joillakin ryhmillä, mutta näyttävän, ja meillä oli paljon hyviä ideoita, joista myös "asiakas" tykkäsi. Tehtävänä oli malliston lisäksi miettiä myös pakkaus, suojakotelo, myymälädisplay ja markkinointistrategia. On myös tunnustettava, että varsinkin teknisissä piirrustuksissa oli vielä aika paljon puutteita, mutta viikossa ei ihan ihmeitä ehdi; paljon saatiin kuitenkin aikaan.

Tänään oli kritiikki. Täällä ei ole näköjään tapana katsoa välikritiikeissä muiden töitä, ei muillakaan kursseilla. Tällaisessa lyhytkurssissa ymmärränkin hyvin, ei olisi aikaa, kun ryhmiä oli kymmenkunta. Muilla kursseilla voisi olla aikaa, yleensä tuntikausia odotellaan omaa vuoroa ja sitten käydään näyttämässä työn hedelmät opettajien raadille, jotka arvovaltaisesti kysyvät tuikeita kysymyksiä. Opiskelijoilla on selvä kunnioitus ja lievä punttien tutina opettajia kohtaan. Tänään kuitenkin piti olla kaikki siis valmiina klo 14.00. Meillä oli suomalaiseen tapaan varttia vaille valmista, ja sitten saimmekin odotella pitkään. Kolmen jälkeen vasta saapuivat opettajat, sitten haettiin toimivaa videotykkiä jne... Suomesta Taikista oli myös sattumalta tullut delegaatio katsomaan kritiikkiä, meidän osaston amanuenssikin oli paikalla, oli kiva tavata. Aika ylläri! Esityksissä meni aikansa, joka ryhmällä varmaankin vartin verran. Sitten meidät patistettiin ulos odottamaan "40 minuuttia" arvostelua. Odotimme liki kaksi tuntia. Olisi kait tuon voinut hoitaa muutenkin. Kun vihdoin pääsimme luokkaan, joka ryhmälle kerrottiin kritiikki vuorotellen, mutta eihän niistä muiden ryhmien kritiikeistä enää mitään iloa ollut, kun ei oikein enää muistanut muiden ryhmien töitä. Joka tapauksessa me saimme kritiikkiä siitä, ettei mallistomme ollut riittävästi heidän yrityskuvansa mukainen, mistä syystä laskivat arvosanaa, mutta tunnustusta tuli kovati tehdystä työstä. Eikä se arvosana nyt niin huono ollut! Täällä on vähän outo asteikko, maksimi on 30, läpi pääsee jos saa vähintään 18. Saimme 23, joten olisi voinut paremmankin saada, mutta ihan okei. Aloitimme kuitenkin ihan nollasta ja saimme aika hyvän paketin kasaan, olen siis tyytyväinen. Meillä oli myös toimiva ryhmä, tulimme hyvin keskenämme toimeen. Myöskin muutamat ideat herättivät mukavaa hyrinää.

Kotona odotti tiskivuori. Nälkä oli karmea, kello paljon, onneksi oli pastaa kaapissa ja sen kanssa pestoa ja juustoa. Yksi lautanenkin oli vielä puhtaana, aamupalan veitsi ja haarukka kelpasivat, ja pullollinen olutta teki kauppansa. Nyt on taas keittiö ojennuksessa ja huomenna ei tarvitse tehdä mitään. Uintikaverinikin perui huomisen uintireissun, kun tulee tuttavia kylään. Elämä palautunee uomaansa. Taidan nukkua ensi yönä hyvin.