Pariisin kaupungin tarjoama Velib'-pyöräpalvelu on sitten hieno. Kuva on otettu asemalta, josta pyörän voi lainata tai palauttaa. Asemia on keskimäärin 300 metrin välein ympäri kaupunkia. Maksan pyörien käytöstä 29 euroa vuodessa, ja saan käyttää sillä rahalla palvelua niin paljon, kuin kerkiän, kunhan käytän sitä korkeintaan puoli tuntia kerrallaan. Kertalainauskin käy päinsä, mutta tämä on kätevämpi. Minulla on kortti, jonka lätkäisen pyörän kiinnitystolppaan, ja se aukaisee lukon. Perillä laitan pyörän tolppaan ja se siitä. Minulla ei olisi paikkaa pitää pyörää kotona, eikä minun nyt tarvitse olla huolissani pyörävarkaista.

Ensimmäisen kerran, kun näin näitä pariisilaispyöriä parisen vuotta sitten, ajattelin, että onpa rumia, miksi ihmeessä ovat tehneet niistä niin rumia. Ne ovat mälsän värisiä ja muodoltaan ne erottuvat liikenteessä. Nyt sen arvaan, että syynä on houkuttelevuuden vähentäminen. Niitä ei huvita pölliä, kun ne näyttävät kummallisilta. Lisäksi ne ovat kamalan painavia. Painosta huolimatta ne kulkevat kevyesti. Vaihteita on kolme, ihan riittävästi kaupunkiajoon. Satula on ikävän mallinen, mutta sekin lienee siksi, ettei niitä pöllittäisi. Kyllä sillä aina puolen tunnin matkan viitsii ajella, vaikkei niin mukava olekaan. Pyörät ovat yleensä hyvässä kunnossa, vaikkakin joskus käy niin, ettei vaihteet toimi tai joku rämisee tai kumi on löysä. Ylensä käyttäjät kääntävät satulan nurin merkiksi viallisesta yksilöstä, niin muut osaavat valita toimivia. Pyöriä myös huolletaan säännöllisesti ja siirrellään paikasta toiseen; tässä lähikulmilla kun tuppaa aamuisin pyörätelineet tyhjenemään, kun taas koulun liepeillä ne täyttyvät aamuisin. Aamulla ennen lähtöä voin tarkistaa, onko lähimmällä telineellä vielä pyöriä, vai kävelenkö suosiolla suoraan toiselle asemalle, sillä pyörien ja vapaiden paikkojen määrät voi tarkistaa netistä. Ja jos niin huonosti kävisi, että käyttöaika menee umpeen ja telineet on täynnä, aseman automaatista saa vartin lisäaikaa ja näkee lähimpien asemien sijainnin ja vapaiden tolppien määrän. Hieno systeemi!

Liikenne täällä sujuu aika hyvin, vaikka ruuhkia onkin, Onneksi mulla on lyhyet päivittäiset matkat, kun kouluun on vain reilut kaksi kilometriä matkaa, sekin mennessä alamäkeä :o) Yksi hassu juttu täällä on liikenteessä, kun liikennevaloja on keskellä risteystä. Suomessa kun tuijotan risteyksen toisella puolen olevaa valoa, se vaihtuu vihreäksi samaan aikaan kuin tällä puolenkin oleva. Samoin, jos aloitan risteyksen ylittämisen vihreällä, menen koko risteyksen läpi, jossei ketään ole tiellä. Täällä taasen vaikkapa kääntyessä saattaakin olla toiset valot, jolloin autot jäävät risteykseen odottamaan toiseen suuntaan vaihtuvia valoja ennen kuin poistuvat risteyksestä. Ne risteyksen takana olevat valot vaihtuvat ensin, ja sitten vasta risteyksen edessä vaihtuvat vihreät, kun kääntyvät ovat jo ehtineet alta pois. Jo aiemmilta reissuilta muistin, että täällä risteyksessä vasemmalle kääntyvät kiertävät toisensa. Tuntuu aika epäkäytännölliseltä, mutta täällä onkin paljon liikenneympyröitä, jotka ratkaisevat ongelman. Ensimmäisiä kertoja se oli aika villiä, kun olin menossa vasemmalta ohi vastaantulevan, myös vasemmalle kääntyvän, joka halusikin kiertää oikealta ohi. Onnaksi oli hoksottimet hereillä!

Kävin tässä päivänä eräänä kaupassa, joka myy pelkkiä pakasteita. Niitä on joka kulmalla, ketju nimeltä Picard. Tarjonta oli aika monipuolinen, mutta liikkeessä oli hassun karua, kun hyllyjen sijaan oli vain kannellisia pakastearkkuja. Ostin mereneläviä, niistä on mukava tehdä risottoa, eikä niitä pakasteena löytynyt lähikaupasta. Ja tietysti jätskiä, hmmm.

Urheilut on nyt tauolla. Kävin maanantaina Les Hallesin hallissa, eli siis Hallien hallissa :o). Siellä kun on se 50 metrin allas ja naisille omat suihkut. Hallli on muutenkin oikein hyvässä kunnossa ja siisti. Siellä on komeat betonikaaret katossa, harmi ettei voi pitää kameraa uidessa mukana. Maanantain jälkeen iskikin sitten flunssa, taas, vaikkei minulla yleensä niitä räkätauteja kovin usein ole ollut. Nyt on. Onneksi oli taas troppia, niin ei päässyt kovin pahaksi tämä tauti. Sen verran kuumeinen olo on kuitenkin, että päätin, etten nyt mene rehkimään vähään aikaan. Tekee varmaan hyvää jalallekin, joka ei vieläkään ole kunnossa, vaikka onkin jo parempi. Jos malttais.

Koululla oli tänään meidän projektin opiskelijoiden "kriisikokous". Muutkin ovat olleet hukassa projektin, tai paremminkin sen ohjauksen puutteen vuoksi. Päätimme (tai siis he päättivät, minä keskityin ymmärtämään, mutta komppasin mukana) tehdä manifestin opettajille siitä, mitä haluamme tehdä. Haluamme tehdä projekteja, joista olisi jotain hyötyä muutenkin, kuin meidän oppimisemme kannalta. Kuulosti hyvältä. Barrikadeille!

Tänään on Pööpöttini 19-vuotissyntymäpäivä. Onnea Pööpötti! Toinen Pööpötti on tulossa tänne huomenna, tiedossa on siis kaikkea kivaa viikonlopuksi. Katsotaan, mitä keksitään. Jotain on jo keksittykin. Raportti seuraa perässä.