Projekti on tehty valmiiksi. Torstaina oli presentaatiopäivä, sen jälkeen olenkin kyennyt vain siivoamaan jälkiä ja vetämään lonkkaa. Maanantaina menen vielä koululle kuuntelemaan seuraavan lukukauden projektien esittelyt, sitten pitäisi valita uusi projekti. Taidan katsoa tarkemmin myös ohjaajien olemusta, edellisen kanssa en oikein tullut juttuun. Tiistaina suuntaan kotilomalle lähes kahdeksi viikoksi juhlistamaan nuorimmaisen pööpöttini 18-vuotissynttäreitä. Lapset loppuivat meiltä, nyt meillä on vain aikuistuneita lapsia :o) Siirryimme siis Murun kanssa vanhat varikset osastoon. Nuorimmainen tosin vielä asuu kotona, eikä kiirettä poismuuttoon ole, joten voimme vielä leikkiä lapsiperhettä tovin.

Projektin esittely meni vähän poskelleen. Aiemmin ohjaajat olivat antaneet ohjeeksi, että pitää tarkoin esitellä projektin kulku, esitellä työ tarkoin ja kaikki tehdyt ratkaisut ja niiden syyt. Oletin siis, että perusteellinen esittely, 20–30 minuuttia ainakin. Puolet ryhmästä, jotka tekivät varsinaista FabLab-projektia, eli jotka tekivät koneita, esittelivätkin ne juuri niin. Meidän servereitä suunnitelleiden esitykset olivat toisen ryhmän yhteydessä, ja niiden olisikin sitten pitänyt olla vain muutaman minuutin mittaisia. Tietysti jouduin vielä ensimmäiseksi esittämään omaani, enkä tiennyt mitään ennen kuin opettajani kesken esityksen ilmoitti, että aika loppuu. Huu. Olisin ihan mielelläni valmistanut viiden minuutin esityksen, mutta improvisointi ranskaksi tuossa tilanteessa oli aika vaikeaa. Saivatkohan kuulijat mitään järkevää käsitystä koko hommasta? Olen kuitenkin työhöni tyytyväinen, lopputulos on ihan hyvä, vaikka pääsinkin aloittamaan sen tosi myöhään, vasta marraskuun puolivälissä, ja vaikka ryhmän ohjaus olikin aika olematonta. Ohjaaja on kuulemma lahjakas muotoilija, mutta opettaminen ei ihan mennyt nappiin. Hän ei ollut juurikaan paikalla, josta seurasi, että siellä ei yleensä ketään ollut paikalla. Meidän työtila oli yleensä hiljainen kuin hautausmaa, kun muissa työtiloissa kuhisi. Samoin hän ei vastannut sähköposteihin, mikä aiheutti lisää epätietoisuutta ryhmässä. Aika moni olisi varmasti päässyt parempiin lopputuloksiin, jos ohjaus olisi ollut ammattimaisempaa. Opettajan ei tarvitsisi olla loistava muotoilija itse ollakseen hyvä opettaja, eikä toisaalta hyvä muotoilija välttämättä osaa siirtää osaamistaan toisille. Seuraavassa projektissa sitten ehkä käy parempi tuuri.

Päivitin portfoliooni uusimmat projektit osioon Made in France. Linkki vasemmalla kuvan alla "Kotisivu". Kuvassa on nyt se projekti. Se on serveri, jonka kuoret on valmistettu tyhjistä juomatölkeistä punomalla. Siihen kuuluva passiivijäähdytin on tuossa edellisessä postauksessa kuvana. Jäähdytin olikin parasta koko projektissa. Sekin jotenkin kuvasti tätä projektia: Ohjaaja oli sitä mieltä, että jäähdytin on huuhaata, ei semmoisia kukaan halua, eikä sellaista kannata tehdä. Kuitenkin, kun se oli tehty, hän oli siihen(kin) tyytyväinen. En ole saanut vielä arvosanaa työstä, mutta kehut tulivat mutkan kautta. Ohjaaja oli kehunut, että olin rohkeasti vienyt projektia eteenpäin. Joopa. Johtuen siitä, että kommentit ja ehdotukset eivät tuntuneet liittyvän tekemääni projektiin lainkaan. Ehkä siinä oli jokin pedagoginen ajatus? Toiveajattelua.

Pidin pienen palaverin tutorini kanssa torstaina presentaatioiden jälkeen. Täällä systeemiin kuuluu, että lukukauden päätteeksi pidetään palaveri, johon opiskelija kutsuu tutorin, projektin ohjaajan, assarin ja jonkun toisen opiskelijan. Sitten käydään kaikki kurssit ja projekti läpi, opiskelija kertoo mielipiteensä niistä ja omasta oppimisestaan, saa palautetta toisilta ja lopuksi ehdotuksia seuraavan lukukauden kursseiksi ja projektiksi. Nyt kun olen lähdössä Suomeen lomalle, perheellisen poikkeusluvalla, jouduimme pitämään palaverin pikapikaa, ja pidimme sen kahdestaan tutorini kanssa, jotta hän saa käsityksen siitä, mitä olen tehnyt. Hän oli kuitenkin sitä mieltä, että pidämme oikean palaverin sitten, kun olen palannut. Hän tosin totesi, että projektini ohjaajaa tuskin siihen palaveriin saadaan, joten hän haluaisi siihen jonkun toisen muotoilijan. Ehkä siitä silti voisi olla hyötyä. Sinänsä hienoa, että tällaisia palavereita pidetään, joskin minusta tuntuu, että koneisto on turhan raskas. Noin monen ihmisen saaminen saman pöydän ääreen ei tule olemaan helppoa.