Viikko vierähti, jotenkin aika vaivalloisesti. Kaikki on sinänsä ihan hyvin, mutta en ole ilmeisesti ihan kotoutunut vielä. Osaltaan se johtuu netittömyydestä, sillä ilman nettiä ei ole elämää. Ainakaan normaalia elämää. Olen siis nettiriippuvainen. Riippuvuuteni on kuitenkin hyvänlaatuista, olen riippuvainen, mutta onhan minulla toki myös muuta elämää. Sitä muuta onkin sitten tullut harjoiteltua viime aikoina. Sain kuitenkin vihdoin postissa uuden sim-kortin puhelimeeni. Meinasin tuskastua jo senkin odottelemiseen, kunnes huomasin heidän lähettämässään vahvituksessa, että he käsittelevät tilauksen vasta 7 vrk:n kuluttua tilauksesta, mikäli tilaaja ei ole sitä peruuttanut; tilaajalla kun on nettikaupassa 7 vrk:n palautusoikeus! Näin kuluttaja potkaisi itseään nilkkaan tällä kertaa.

Tänään oli toripäivä, joten heti aamusta reippahasti torille. Viimeviikkoinen rutkutukseni torihinnoista ei ihan pitänyt paikkaansa; tarkistin jälkeenpäin, ja ostamani "melkein neljän euron kananmunat" maksoivat marketissa 3,15. Harha taisi tulla siitä kauppiaasta, joka möi kaikkea tuplasti sen, mitä pyysin: kun pyysin yhden avokadon, sain kaksi. Viiden hedelmän sijaan kahdeksan jne. Tänään valkkasin toisen kauppiaan ja sain, mitä halusin. Hinta oli aika sama, kuin marketissakin. Siellä oli myös yksi luomukauppias. Löysin myös luomumarketin. Sekin on aika lähellä, eikä senkään hinnat ole sen kummemmat. Vain liha oli siellä kalliimpaa, mutta luomuliha on kallista. Sitä voi sitten syödä vähän vähemmän. oscillococcinum-valmisteella voi torjua tehokkaasti tulevan flunssan. Täällä homeopaattisia tuoteita näyttää olevan yleisesti apteekeissa, pakattuna normaalin näköisiin pakkauksiin. Arkipäiväistä kamaa siis. Nyt siis ei flunssa pääse iskemään. Sitä tautia on ollut koulussa meidän ryhmässä liikkeellä, siksi siitä kuulinkin.

Aamupäivällä kävin Montmartrella. Halusin käydä katsomassa kangaskauppoja, ja sain naapurin ystävälliseltä nuorelta naiselta vinkin, että sinne kannattaisi mennä. Kyllä tosiaan kannatti! Muistinkin sitten, että käydessäni joskus vuosia sitten ihailemassa aluetta olin pannut merkille kangaskauppojen ja valikoimien runsauden. Heti olisi tehnyt mieli ostaa vaikka minkälaisia kankaita ja tehdä vaikka minkälaisia luomuksia. Olisi tehnyt myös mieli kaivaa kamera repusta ja kuvata värikkäitä pakkapinoja, mutta en kehdannut. Tällä kertaa etsin kuitenkin vain tulevaa workshopia varten tuntua erilaisiin materiaaleihin, ja kämppääni verhoja. Asuntoni on nyt kalustettu ja varustettu, mutta kaipaisin pientä silausta; ostin torilta vihreän pöytäliinan, joka tuntuu sopivan hyvin, vaikka vähän epäilin, kun lattia on tumman sininen. Se sopi kuitenkin oikein hyvin. Nyt katselin niihin sopivia verhoja, sillä verhoilla saisi pehmeyttä ja kotoisuutta. Minulla on täällä valkoinen verho, mutta se näyttää jotenkin vaisulta. Näin ihan kivan näköisiä verhoja, mutta en ollut varma... pitänee miettiä vielä vähän. Toinen, mitä halusin käydä siellä suunnalla katsomassa, oli Dalín pysyvä näyttely. Se oli ihan kiva. Siis ei häikäisevä, mutta ihan kiva. Kannatti käydä, mutta sanottakoon, että Dalín näyttely Emmassa Espoossa jokin aika sitten oli kyllä paljon parempi. Pisteet Emmaan! Enempää en viitsinyt Montmartrella kuljeskella, sillä koko alue oli ihan turvoksissa turisteista ja niistä, jotka halusivat hyötyä turisteista. Olin etukäteen ajatellut huvittelevani syömällä siellä kulmilla jossain, mutta ei sitten houkutellutkaan. Tulin mieluummin kotiin syömään.

Iltapäivällä kävin juoksemassa. Eilen juostessa oli pientä päänsärynpoikasta, joka ei tuntunut kivalta, joten juoksin vain pienen lenkin. Tänään taas hyvin nukutun yön jälkeen päänsärystä ei ollut tietoakaan, ja juoksin sitten vähän pitemmän lenkin. Paljain jaloin juostessa on hauska katsoa vastaantulevia, jotka joskus katsovat aika pitkään. Joku joskus on kysynytkin, miksi minulla ei ole kenkiä, tai tuntuuko juokseminen mukavalta. Tuntuu tosiaan mukavalta, kevyeltä suorastaan. Jalat on pikkuhiljaa tottuneet ja olen oppinut varmaankin oikean tekniikan. Ensin pohjelihakset ja jalkapöydän lihakset tuppasivat väsymään, mutta ei enää. Varpaatkin voivat paremmin, vaivaisenluu ei vaivaa enää. Varpaissa on siis lihaksia. Muskelivarpaat. Haittapuoli on se, että kun panen kengät jalkaan, ne eivät tunnu enää ollenkaan mukavilta, ja jalat tuntuvat rasittuvan kengissä. Varmaan pitää opetella talven tullen kenkäkävelyä. Nyt olen vaihtanut kenkiä mahdollisimman usein, niin jalat ei rasitu niin paljoa. Ainakaan jalat eivät ole mitkään nilkoista roikkuvat palikat, vaan niissä on tuntoa ja toimintoja. Tänään juoksin reilun viisi ja puoli kilometriä. Puoli vuotta sitten en olisi voinut kuvitellakaan pystyväni juoksemaan yhtä soittoa noin pitkään! Niin se kunto kohenee kun itseänsä vähän potkii. Suosittelen.

Kangaskauppojen tarjontaa laidasta laitaan