Matsit on pelattu ja voitettu ja kaupunki on taas palannut rauhaan. Ruokamuotoilu aiheuttaa aina vain hilpeitä hetkiä; viimeksi opettajamme kertoi, miten Suomessa metsästetään karhuja. Väijytään tuulen alla (joo), kytätään (joo), tehdään rasvasta ja jostain (en ymmärtänyt mistä) syöttipallo, jonka karhu hotkaisee. Sitten seurataan karhua, ja kun syöttipallo etenee karhun vatsaan, se (? syövyttää, räjäyttää ?) vahingoittaa karhun sisäelimiä siten, että se kuolee tai menee toimintakyvyttömäksi. Ja sit' ei kun maha auki ja tuoreeltaan maistellaan sydän ja maksa rituaalinomaisesti. Heheheeehe. Enpä ole moisesta ennen kuullut... Karhuparka. Onneksi taisi olla satua! Mutta taasen Suomi-kuva muuttui muutaman tusinan italialaisopiskelijan silmissä. Ihan vakavasti hän näitä opettaa. En oikein tiedä, miten näitä oikaisisikaan, samoin kertomukset poron vatsalaukussa tehdystä ruoasta, hmmm. Tietysti, kurssilla puhutaan myös historiallisista ruokakulttuureista, mikä ei välttämättä päde enää näinä päivinä, mutta silti. Luulisin, että olisin jo tähän ikään mennessä kuullut jotain huhua jostain tuontapaisesta, jos nuo tarinat olisivat todenperäisiä. Eiköhän se edesmennyt Niemiladon emäntä Tammelassakin jollakin tuliluikulla karhun kaatanut, ei liene syöttejä pyöritellyt?

Seuraava tehtävä jo jotenkin liippaa enemmän sinne, mitä kuvittelin alkuun ruokamuotoilun olevan. Tai voivan olla. Nyt teemme veistosta ruoasta aiheesta nälänhätä.

Urheilukärpäsen pureman hoitoon lähden tänään uimahallille. Sitten voisin vääntää sen veistoksen, ja pari muuta hommaa. Valitettavasti nyt on pilvinen päivä, ja se olisi tarkoitus kuvata; ikkunasta tulee heikohkosti valoa. Ehkä kuvaan huomenna. Laitan sitten tännekin näytille. Olen varannut veistokseen mustaa pohjapahvia, näkkileipää ja vihreitä omenia. Satuin markkinoille äsken kotiin tullessani, ja sieltä raahasin muovikassillisen, ehkä noin kolmisen kiloa omenoita, vihreimpiä mitä löysin, ja yhden sitruunan. Lähiaikoina sitten ruokavalioni lienee omenapitoinen ;-) Ehkä ehtisin illalla vielä lenkille. Eilen juoksin ennätykselliset 4 km, aikaa meni puoli tuntia. Jaksoin jo juosta pari korttelinväliä yhteen soittoon, ja ainakin rollaattorilla kulkevat mummut jäivät jälkeen. Notkeammat mummut vielä viipottavat ohi. Sitten kun minusta joskus tulee mummo, niin minäkin viipotan. Se on tavoite. Lähitavoite on nousta kolme kerrosta portaita liiemmälti hengästymättä.

Vielä muista kursseista: Tuotemuotoilukurssilla, joka siis keskittyy enempikin konseptisuunnitteluun, päätimme muodostaa suomalaisten ryhmän. Päätimme tehdä kaiuttimen A4-paperista. Tai jostain. Saimme sähkömoottorin soittamaan musiikkia, hehe, kivaa! Varsinainen kaiutin meni mönkään, kun meidän kuparilanka oli päällystämätöntä. Tänään ostin päällystettyä, ei tuokaan ole sitä mitä pitäisi, ehkä vähän liian paksua (0,25 mm), ja muovilla päällystettyä, pitäisi kait olla vielä ohuempaa (0,16 tai 0,2 mm) ja lakattua, mutta ehkäpä tuota voisi kokeilla. Olisi aika päheätä saada kopiopaperi soimaan. Se on tavoite. En oli uskonut moottorinkaan soivan, mutta niin se vain teki. Poppi raikasi, kun teippasimme kaikupohjaksi tyhjän vesipullon. No, ei ehkä ihan raikunut, mutta musan kuuli, kun painoi korvansa pullon kylkeen. Hih!

Konseptisuunnittelukurssilla työn alla on tänä aurinkopaneelihomma. Teemme nyt loppukurssin aikana videon aiheesta. Aiomme vertailla vanhaa paneelimallia tähän meidän "toinen iho" -tyyppiseen tuotteeseen. Valitettavasti saimme kuvauslaboratoriosta aikaa vain neljä tuntia, joka on aivan liian vähän. Meidän pitää harjoitella ja valmistella kaikki tosi hyvin, että ehdimme. Tivottavasti onnistumme. Eiköhän. Pakkaussuunnittelukurssilla on vähän samaa kuin viime lukukauden kauhukurssilla: ryhmä ei ilmeisesti hirveän innoissaan ole minun kanssani työskentelemässä, mutta nämä kuitenkin ovat vähän vanhempia ja kypsempiä nämä opiskelijat. EIlen tuli viesti meilitse yhdeltätoista, että he olisivat tekemässä jotain yhdessä iltapäivällä. Luin sen vasta kolmelta, hehe. No, he tekivät taittomallin, ja pyysivät minua taittamaan sen homman, sehän käy. Olenpahan sitten jotain asian hyväksi tehnyt. Homma on sellainen pieni tutkimustyö, tutkimme aerosolipakkausten käytettävyyttä, lähinnä erilaisia suuttimia ja niiden painikeita. Aihe ei ole minusta kovin mielenkiintoinen, mutta tehdään pois. Varsinkin, kun mitään oikeasti erikoisia pakkauksia ei haluttu, vaan vain näitä tavanomaisia dödö- ja hiuslakkapulloja. Tutkimusaineistoa mulla oli, koska täällä käyneet vieraat ovat jättäneet aerosolipullonsa tänne lentomääräysten vuoksi. Omia löysin tasan yhden, astmalääke, jonka pakkausta en päässyt valitsemaan.