Pakko on paras motivaattori! Sain vihdoin moottorin käyntiin ja jotain aikaiseksi, kun alkoi olla pakko. Tähän asti vain haahuilin ja olin tekevinäni. Nyt tosin torstaikurssilla ryhmätyötä tehdessä viilipyttyitalialainen sai tarpeekseen ulkkareista ja ryhmä hajoitettiin; hyvä ajatus sinänsä, ryhmässä oli kaksi ulkomaalaista ja yksi italialainen, ja täällä on tapana kirjoittaa käsin projektikirjaa, johon kerätään materiaalia ja taustatietoa, ja turha meidän puolikielisten on yrittää mitään kirjoittaa; kirjoitin koneelle jotakin, minkä hän tietysti joutui korjaamaan. Ja sitten me kaksi istumme ja odottamme, kun hän yksin ranne kipinöitä iskien kirjoittaa kaiken yksin. Ei reilua. Nyt ei sitten tarvitse tehdä viikkoon mitään sille kurssille, kun en tunne ryhmääni vielä. Nyt kun on paljon tekemistä ja elämä alkaa tasoittua, ei ole niin paljoa koti-ikävää; on muuta miettimistä.

Löysin sitten kirjekuorenkin. Kävin vielä kolmessa kopiointifirmassa, joista yhdessä neuvottiin tupakkakauppaan, josta neuvottiin cartoleriaan. Tietysti! Ei vain sattunut yhtään sellaista putiikkia silmiin, kun etsin paikkoja. Cartoleriassa täti natisi, kun pyysin kirjekuorta, joka olisi A4-kokoinen ja vahvempi. Hän ei voi mitenkään tietää, että haluan lähetyspussin, jos pyydän kirjekuorta. Ja natinaa, kuinka voi mennä puoli tuntia tuon selittämiseen. Meni ainakin kolme minuuttia. Hukkaan kuitenkin. Sain silti kuoren ja pääsin lähetettämään synttärilahjan.

Eilen oli tosi urheilullinen päivä; vaikka ei ollut yhtään luentoa, aloitin aamuni reippaalla lenkillä kaupungin toiselle laidalle aamukaffeelle parin suomalaisen kanssa. Sieltä sitten takaisin ja koululle tapaamaan maanantairyhmää, lounaalle kotiin, ja taas koululle tapaamaan torstairyhmää. Taas tunnin paussi, siis kotiin, ja illaksi vielä italiankurssille. Vihdoin puoli yhdeksäksi kotiin. Asunnon sijainti on osoittautunut oivalliseksi; reilut pari kilometriä menee nopsasti fillarilla, mutta kuitenkin tulee vähän kuntoiltua. Silti matka on sen verran lyhyt, että ei ole kiusausta hypätä ratikkaan. Fillarilla olen nopeammin perillä. Samoin on mukavaa, kun ehtii kotiin lounaalle. Ja lisäliikuntaa saan nyt, kun hissi on rikki. Onneksi olen vain kolmannessa kerroksessa. Tänään kävin vain kaksi kertaa kampuksella.