Työpaja-viikko meni sukkelaan ja työntäyteisesti. Anteeksi, etten ole päivittänyt, mutta viikko oli sen verran hektinen, että ei jaksanut oikein mitään ajatella. Joka ilta meni pitkään, kun iltaisin oli vierailukäyntejä näyttelyissä ja sen moisissa. Kävimme katsomassa kahta näyttelyä, jotka olivat molemmat yhden koulun opettajan, François Azambourgin, näyttelyitä. Yhden toisen opettajan suunnittelutoimistoon pääsimme vierailulle, se oli sellainen neljän hengen muotoilutoimisto, jolla oli aika kivoja töitä, nimenomaan uuden tekniikan soveltamisessa ihmisten käyttöön. Konseptit olivat aika kivoja, esimerkiksi levysoitin, joka näyttää hyllyltä, ja kun levykotelon laittaa sen päälle, se soittaa kyseisen levyn. Laskin yksi plus yksi, ja päättelin, että tämä proffa lienee opettajana alkavan lukukauden projektissani, joka koskee juuri uusien tekniikoiden inhimillistämistä. Sillä saralla olisikin töitä! Yksi japanilaisista opiskelijoista kysyi viimeiseen näyttelyyn mennessä, nähtyään näyttelytilallisen uniikkiesineitä ja mainitun toimiston, että millä nämä muotoilijat oikein elävät, mistä he ottavat tulonsa. Se sai minut ajattelemaan, kuinka paljon taiteellisempi ote näillä ranskalaisilla tuntuu olevan muotoiluun. Ensimmäinen näyttely oli koottu nahkaesineistä, joissa materiaalia oli käytetty monella tavalla ja aika erikoisinkin menetelmin, mutta ei salvästikään sarjatuotantoa ajatellen. Toisessa näyttelyssä oli perehdytty kuituihin, eikä sekään ollut mikään suoraan tuotemuotoiluun tähtäävä juttu. Kyllähän meillä Suomessakin monet tekevät taiteellisempia juttuja, mutta ensin on tehtävä sitä laskutettavaa työtä, jolla kustannetaan se hauskanpito. Näin arvelin ranskalaistenkin tekevän, mutta luulen, että heillä taiteellinen työskentely on isommassa roolissa, kuin Suomessa. Tosin vertailuaineisto on vielä aika pieni...

Muutoin työpaja oli antoisa. Oli todella mielenkiintoista työskennellä monikansallisessa ryhmässä. Meidän ryhmässä oli minun lisäkseni kaksi japanilaista ja yksi ENSCI:n opiskelija, joka tosin on kotoisin Thaimaasta. Yllättäen työskentely oli aika samanlaista perusteiltaan kaikilla, mutta henkilökemioihin kulttuurierot vaikuttivat eniten. Japanilaiset olivat hyvin kohteliaita, ja usein selitimme toisillemme asioita, joilla ei oikeastaan minusta ollut mitään merkitystä, mutta joita piti selittää, että saatoimme jatkaa. Se vei aikaa, kun aikaa taasen oli melko vähän, niin kuin viikon työpajoissa tuppaa olemaan.

Viikonloppu siinä jatkona hurahti myös vikkelään. Mies tuli käymään, hän tuli perjantai-iltana suoraan koululle noukkimaan minut. Siinähän se sitten menikin viikonloppu samaa rataa nopsemmin kuin olisin osannut odottaakaan! Kävimme syömässä hyvin, kokeilimme myös näitä tämän seudun kuppiloita. Oli kiva kokeilla, kun ei yksin tule lähdettyä. Yksin ulkona syöminen on mälsää. Löysimmekin pari oikein mukavaa paikkaa. Muru lennähti eilen maanantaina kotiin. Maanantai olikin yllättäen vapaa, ja ehdin saattaa Kultsun asemalle. Katselimme samalla sitä puolta kaupungista, kun aikaa oli. Koko viikonlopun ilma oli tosi viileä, suorastaan kylmä. Kuten kuvasta näkyy, tummia pilviä oli, vaikkakin välillä aurinkokin pilkahti. Muru sanoikin tilanneensa viileää ilmaa, että on mukavampi kävellä kaupungilla. Ilmeisesti hänellä on paremmat suhteet yläkertaan. Eiköhän se ilma vielä vähän lämpene.

Ilma saisi lämmetä sen verran, että tarkenisi juosta. Viime viikolla en juossut metriäkään sen työpajan vuoksi, samoin varoin edellisen viikonlopun flunssaa, että se paranisi kunnolla. Viikonloppu vierähti Murun kainalossa ja kylmääkin oli. Tällä viikolla taas mennään! Tänään menen ensin uimahallissa käymään, italialaisen opiskelukaverin kanssa lähdetään testaamaan paikallisia tapoja. Juoksemista varten pitänee hankkia pitempilahkeiset juoksuhousut, sillä aloitin juoksemisen keväällä Milanossa, enkä ole viileässä ilmassa vielä juossut. Aiempaan kommenttiin viitaten, niin juoksen nyt paljain jaloin, ilman kenkiä. Kun ilmat viilenee, siirryn varmaankin ensin viisivarpaisiin ja sitten ehkä lenkkareihin, jos on pakko, saapa nähdä. Olen harkinnut myös investoimista Feelmax-kenkiin, joissa on erityisen ohut pohja, joten niillä kulkee kuin paljain jaloin. Samalla firmalla on myös varpikkaita, varvassukkia, joiden luulin jo kadonneen maan päältä. Jo nyt Suomessa ollessa, kun lämpötila laski alle 15°, alkoi varpaat kohmettua juostessa. Asfaltilla on itse asiassa aika hyvä juosta, kun se on melko sileä, ja siitä näkee, jos siinä on jotain epämääräistä. Yleensä se epämääräinen on koirankakkaa, joka on epämiellyttävää, mutta ei sinänsä vaarallista. Lasia pitää varoa, mutta sitä nyt ei niin paljoa ole, asfaltilta sen näkee hyvin, eikä siihen ole pakko astua. Jalat on tietysti likaiset, kun kotiin tulee, mutta lika lähtee pesemällä, enkä minä varpaillani syö. Ja juu, rokotukset on kunnossa! Kaupungin kunnossapito toimii hyvin, kadunlakaisijoita arvostan entistäkin enemmän.

Luulin, että tällä viikolla alkaisi vihdoin ne kurssit. No ei ala. Perjantaina alkaa yksi laaja kurssi, muista ei ole vielä tietoa, mutta niiden pitäisi alkaa ensi viikolla. Ehkä.