1350851109_img-4e1bd186c7c7b88f814ab9fdf

Olen päättänyt ryhtyä koekaniiniksi. Syy on ilmastollinen tai ympäristömyönteisyys, ihan miten vain, nimittäin jostain syystä mahasta pyrkii tuon tuostakin metaanipitoista kaasua ilmoille, joka ei liene kanssaihmisistä sen mukavampaa kuin minustakaan. Metaanihan on kasvihuonekaasu, mutta en liene silti syypää maapallon lämpenemiseen, vetoan vain lähiympäristön viihtyvyyteen.

Kävin kaupassa ja ostin maidottomia ruoka-aineita. Kokeilen ensin tuota kaikkein yleisintä aiheuttajaa, eli maitoa. Siispä soijamaitoa kahviin, parit erialiset levitteet näkkärin päälle ja ranskankermantyyppistä teollista soijavalmistetta. Tuli aika soijapitoinen satsi, mutta sepä onkin kuulemma hyväksi keski-ikäisille naisille. Kotona oli jo valmiiksi tofua ja kookosmaitoa, mutta pakkaukset olen hävittänyt, niin en ottanut kuvaan mukaan.

Eniten päätäni vaivaa tuo levite. Kokeilin aamulla tehdä pehmeästä kinugoshi-tofusta (myös silken-tofu -nimellä) levitettä, se on jääkaapissa maustumassa. Äkkiseltään maisteltuna oli ihan kelvollisen tuntuista, mutta pitää kokeilla vielä levittää leivälle. LAitoin tofun joukkoon paprikajauhetta, tipan soijakastiketta ja suolaa. Sekoitin sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. Ehkä kiinteämpi soija olisi ollut parempi, siihen sitten lisäksi tarvittaessa vaikka vähän öljyä. Seuraava kokeilu ;o)

Kokeilen myös tehdä avokadosta levitettä, olen joskus sitä siltään levittänyt näkkärin päälle, ropistanut pinnalle vähän suolaa ja paprikajauhetta, sopi siihen oikein hyvin. Kahta eri valmislevitettä ostin tänään, kokeilen niitä. Ensi viikko menee siis enempi maistellessa kaikenlaista. Vuosi sitten kävin ruokamuotoilukursin, taidan olla aika hidas, kun nyt tulee ideat esiin! Tunnustan, h i d a s. Onneksi hitaasti hyvä tulee. Kuinkahan hyväksi sitä vielä tällä vauhdilla ehtiikään?

Toinenkin ravitsemuskanikoe on menossa. Vaivaisenluut vaivaa aina vaan. Niiden kanssa olen tullut toimeen toistakymmentä vuotta, mutta aina toisinaan se kiusaa, varsinkin jos enempi pitää kenkiä (mitä vain kenkiä), puhumattakaan, jos sattuu kolauttamaan ukkovarpaan tyven johonkin. Niin pääsi käymään jokin aika sitten, kun meinasin kaatua pyörällä, mutta en kaatunut vaan otin jalalla vastaan ja se mokoma tärskäytti siihen niveleen ikävästi. Tuloksena parin päivän perin ikävä juilinta. Varvasjumppaa olen harrastanut enempi ja vähempi, sen mukaan kuinka paljon sattuu, eli juilinta muistuttaa jumpasta. Löysin taannoin oikein hyvät jalkajumppaohjeet, pitää nousta varpailleen jalat ulospäin käännettyinä ja jalat säsäänpäin käännettyinä. Tämä yhdistettynä vanhaan varpaan taivuttelujumppaan varvasta suorana pitäen, on tuntunut hyvältä. Nyt löysin sarviapilan siemenet, joiden syömisen väitetään puhdistavan nivelpintoja, joten kokeilen nyt niitä. Nivelet myös rutisee muuallakin, varsinkin polvissa ja leukanivelissä, joten tiedä vaikka rutinat vähenisivät. Niitä olen nyt syönyt pari viikkoa, parin viikon päästä tunnustelen itseäni ja kuulostelen niveliäni, miltä tuntuu. Toivottavasti toimii.