Parina aamuna on ollut aika vilpoisaa. Tänään vihdoin vaivauduin yksiöni pohjoissiipeen lämmityslaitteen äärelle ihmettelemän säätöjä. En nimittäin tiennyt, miten lämpö laitetaan päälle - olin kokeillut jo patterin termostaattia, joten tiesin, että termostaatin avaaminen ei ratkaise vielä mitään. Niinpä uskaltauduin kääntämään sitä ainoaa mahdollista nappulaa, jossa oli symbolit aurinko, 0, lumihiutale, ja R. Käänsin rohkeasti auringosta lumihiutaleen kohdalle. Eipä aikaakaan, kun patteri oli lämpimänä! Nyt vielä ihmettelen, mikä mahtaa olla R? Salaperäistä. Jäänee arvoitukseksi. Viime aikoina on alkanut myös arveluttaa laskujen vähyys. En ole saanut yhtään laskua kaasu- enkä sähkölaitokselta. Nyt mietin, onko laskutusväli pitkä, vai ovatkohan laskuni menneet jonnekin hukkaan? Jälkimmäisessä tapauksessa kohta laitokset keskeyttävät jakelun...

Lauantaina kävin Triennalessa, Design-museossa. Kaikenlaisia italialaisia juttuja oli näytillä, kiersin sekä perusnäyttelyn että tällä erää nähtävillä olevan näyttelyn sata tuolia. perusnäyttelyssä oli paljon kiinnostavaa, ja myös näyttelytila oli kiinnostava. Vanhaan tilaan oli tehty kauniisti moderni tila, jota koristivat kristallikruunut, jotka eivät näyttäneetkään ollenkaan pahalta, vaan oikein hyvältä. Tuolinäyttelyssä taiteilija oli tehnyt sata tuolia yhdistelemällä vanhoja istuimia. Jotkin olivat oikein kiinnostavia, mutta jotkin jättivät pakolla tehdyn maun suuhun. Tapasin myös nuoren pariskunnan, jotka opiskelevat arkkitehtuuria, ja olivat samalla kielikurssilla Comossa. He ovat kotoisin Latviasta, ja huokailivat Suomen designia, olivat selvästikin innostuneita suomalaisesta muotoilusta ja arkkitehtuurista. Muuallakin olen kuullut huokailuja, kun olen kertonut olevani Suomesta... Hämmentävää.

Tänään sunnuntaina kävin katsomassa mielenosoitusta, tai oikeastaan sen jälkeistä häppeninkiä Duomon aukiolla. Mieltä osoitettiin fillarein rauhan puolesta, siksi raahauduin paikalle, teen nimittäin koululle maanantain kansainväliselle kurssille ryhmätyötä, jossa meidän oletetaan haistelevan, mitä uutta Milanossa ja Italiassa on tulossa, trendien nuuskintaa siis, ja arvelen, että pyöräily on nousemassa. Joku minulle sanoi, että täällä on ollut paljon pyöräilijöitä jokunen vuosikymmen sitten, mutta sitten ne katosivat, ja nyt ilmeisesti tulevat takaisin. Tilaa on kaikille näille autoille aivan liian vähän, pyörällä pääsee niin kivasti ja aina on parkkipaikka oven edessä. Tosin monet ovat sanoneet, että ei täällä voi pyöräillä, ei pysty, hulluko olet. Ehkäpä tämä on aika omakohtainen aihe, hehe. Joka tapauksessa menin tänään keskustaan ja näin paljon pyöräilijöitä, rauhaa vaadittiin ja toivottavasti myös saadaan. Ainakin enemmän sitä.