Odottamista. Pakkaamista. Järjestämistä. Voi kun tämä olisi jo ohi! Ylihuomenna on lähtö ja huomenna työpäivä, joten olen jo tänään keräillyt mukaan otettavia tavaroita kapsäkin päälle odottamaan pakkaamista. Vein polkupyötäni lainaan Suomeen tulleelle vaihtarikaverille, koska en tarvitse sitä vähään aikaan. En osaa oikein tehdä mitään järkevää. Teen kaikkea yhtä aikaa. Toivoisin, että muutto olisi ohi, ja arki alkaisi; tätä kesälomaakin on kestänyt niin kauan, että kerrankin oli riittävästi.

Pahinta on tämä asioiden välissä oleminen. En enää ole täällä, mutta en vielä sielläkään. Asioita on järjesteltävä, ja siellä odottaa vielä uusi läjä järjestettäviä asioita; pankkitili, internet, bussiliput, kämpän tavaroiden hankinta. Huh.

Tämä puolitoista viikkoa on mennyt tosi nopeasti. Olin heti maanantaista lähtien töissä, vieläpä alkuviikon reissussa Turussa ja Tampereella, joten loppuviikosta olin jo aika väsynyt. Tänään oli vapaapäivä, nukuin pitkään ja kävin rentoutumasa vyöhyketerapeutilla. Kyllä olikin koko kroppa jumissa. Huomaa, että en ollut kahteen viikkoon tehnyt mitään, kielikurssin aikana en voinut juurikaan voimistella, venytellä tai muutenkaan liikutella itseäni, ja alkoi jo tulla tukala olo. Viikolla taas aamulla piti lähteä aikaisin töihin ja illalla tulin myöhään kotiin, joten eipä siinä jaksanut joogamattoa levitellä.

Toivottavasti saan pikaisesti internetyhteyden kämpilleni. Kuulin, että jollain oli mennyt pari kuukautta, vaikka mitään erikoista ongelmaa ei ollut. Nettitikku voisi olla kätevä, mutta siihen ei kuulemma ole ohjelmaa macille. Minulla on koneessani myös pc, mutta en haluaisi käyttää internettiä pc:ssä tietoturvan takia; macci on helpompi. ei tarvitse erikseen hankkia tietoturvaohjelmia, ja pc:ssä kone olisi heti kuitenkin jotain matoja täynnä. Ei matofarmia, kiitos!