Voi näitä! Tänään piti ola valmiina perjantaina annettu ryhmätyö, ihan simppeli juttu, mutta eihän nämä ryhmäläiset tietenkään toimittaneet materiaalejaan ajoissa. Ehdotin, että kaikki toimittaisivat juttunsa lauantai-iltaan mennessä, ja sitten olisi aikaa jonkun koostaa sitä. Kuuden hengen tyhmästä kolme toimitti, tosin olin ainut tuohon omaan aikatauluuni ehtinyt, yksi oli huuli pyöreänä aamulla, että pitikö tämä nyt luovuttaa, mitämitä, parilla oli mennyt diskoillessa koko viikonloppu. Kasattiin sitä sitten samalla kun muut esittelivät omiansa, päätin, etten välitä. On vaan niin noloa sanoa, ettei voi esitellä juttua, koska se ei ole valmis vaikka sen piti olla jo.

Torstaikurssin väliarvosanat tulivat. Täällä on arvosteluasteikko 18-30, eli 18:lla pääsee läpi. Jotkut opettajat antavat löyhemmin arvosanoja, toiset ovat yllättävänkin tiukkoja. Tällä kurssilla taisi olla tämä tiukempi tapaus. Tästä n. sadan hengen luokasta vain muutama ylsi 28:aan tai yli, valtaosa velloi 20-26 välillä Sain 23, joten olen todella tyytyväinen tehtyäni tämän italiaksi :oD

Otin sitten itseäni niskasta kiinni syksyn mittaisen loikoilun, suklaansyönnin ja kaljanlipittelyn jälkeen ja ostin kuukausikortin uimahalliin. Alkoi olla jo mälsä olo, painoakin oli vähän kertynyt normaalia enemmän, eikä henki kulkenut portaita kiivetessä enää kunnolla. Nyt, vajaa kaksi viikkoa on mennyt, ja on tullut käytyä uimahallilla enemmänkin, vime viikollakin neljä kertaa. Asetin itselleni tavoitteeksi kolmesti viikossa kilometrin, mutta en ole malttanut pysyä hallilta poissa, kun kerran sinne pääsee vaikka joka päivä ja se on niin mukavaa. SInänsä uimahalllit on aika ikäviä ja ankeita, vaikka tämäkin on uimahalliksi ihan kiva, mutta siellä on paljon melua ja tänäänkin väkeä oli kuin pipoa. Vain yksi rata oli vapaasti käytössä, muut oli varattu ryhmille, ja siinä radalla ui toistakymmentä henkeä. Siitä keitosta puuttuivat vain porkkanat ja sipuli. Kilometri tuli kuitenkin uitua.

Tämä on muutenkin aika meluisa maa verrattuna Suomeen. Toki väkeäkin on enemmän, mutta akustiikka on yleensä tuntematon käsite, missään ei ole mitään ääntävaimentavaa. Jälleen viimeksi sound design -kurssilla opettaja päivitteli samaa ongelmaa; luokat ovat isoja, ja niissä kaikki pinnat ovat kovia. Tuolien jalat ovat metallia, eikä niissä ole nastoja jaloissa. Kaikki hälyäänet kertautuvat kovilta pinnoilta, mutta opettajan ääni ei kanna edes etupenkkiin ilman mikrofonia ja kaiuttimia. Ja mikrofonit toimivat yleensä miten kuten, koska kuitenkin joku on astunut joskus johdon päälle, eli niissä on kosketushäiriöitä. Ja sitten niinnä tiloissa opetetaan arkkitehtuuria ja designia. Hämmästyttävintä on, että rakennukset ovat aivan uusia, vanhimmatkin vasta kymmenisen vuotta vanhoja. Sama hälyäänten kuoro tosin on joka paikassa; vaikkapa juna-asemat ovat hirveän meluisia, samoin kaikki yleiset hallit, aulat, yms. Ilmeisesti täkäläiset ovat niin tottuneet, että heitä se ei häiritse.