Kävin sitten shoppailemassa. En ole mikään himoshoppaaja, olen aika surkea siinä lajissa, en tykkää mistään ja jos tykkään niin pihistelen, on kuitenkin ihan liian kallista. Kalleuskin on niin suhteellista, sillä jos todella tykkään jostain, ja se jokin on kohtuukestävä, niin se jokin on sitten monta vuotta käytössä. Yleensä ostan noin yhdet farkut vuodessa. Edelliset ostin keväällä, mutta ne on käyneet isoiksi, kun paino on pudonnut. Onhan se tosin helppoa, kun ei tarvitse nappeja aukoa, kun panee housuja jalkaan.

Löysin vihdoin farkkukaupan, jossa oli erilaisia malleja ja myyjä, joka auttoi etsimisessä. Kävin yhdessä liikkeessä aiemmin, jossa oli paljon erilaisia housuja, mutta kun kysyin eri mallisia, niin siellä se tarkoitti matalampaa tai korkeampaa vyötäröä, kapeampia lahkeita tai lippulahkeita, ei kurvikkaampia muotoja. Myyjä sanoi, että ne kyllä joustaa, kun ottaa sellaiset, jotka sopii vyötäröltä, niin ne mukautuu muotoihin. Jos olisin ottanut vyötäröltä sopivan, ne eivät olisi nousseet reisistä ylös. Ei ne niin joustavia kuitenkaan olleet. Nyt sain kuitenkin sopivat, kohtuuhinnallakin vielä. Samaan reissuun löysin sopivat kengätkin, sellaiset, jolla voi kävellä pitempäänkin, mutta sopii hameen kanssa, siis ei-lenkkarikengät.

Hauskoja juttuja on tullut osteltua muutenkin; ostin vaivaisenluidenalkujen pyyhkimiseen jotain Illodinin korviketta. Illodin toimii hyvin, mutta haisee tyrmäävältä. Nyt löysin marketin kosmetiikkahyllystä tuotteen nimeltä Alcool de Menthe eli minttuviinaa. Sisältää alkoholia 80%, vettä ja minttua. Pakattuna sievään, pieneen lasipulloon. Ehkä miellyttävämmän hajuista kuin Illodin. Hämmästyinkin vasta sitten, kun silmiini osui tuotteen käyttöohje: "Minttuviina antaa puhtia ja lohtua, kun tunnet itsesi väsyneeksi Tipauta muutama tippa sokeripalaan tai lasilliseen vettä". Heh! Virkistävää ilmeisesti. Torilla osui silmään hevosenlihaa myyvä koju, ja piti ostaa pala paistia. Oli oikein hyvää. En ollut aiemmin syönyt hevosta kuin makkarassa, joka oli kyllä oikein hyvää. Tämän paistoin pannulla ja laitoin vähän suolaa päälle. Oli oikein mureaa, maukasta ja mehukasta lihaa. Kalakauppiaalta ostin kampelanfileen ja sekin päätyi pannun kautta lautaselle, ja hyvää oli sekin. Varsinkin, kun löysin suppilovahveroita seuraksi. Niitä nyt olen syönyt, tänään menivät viimeiset rippeet. Huomenna taas mentävä kauppaan apetta ostamaan. Aika paljon sitä yksi nainen saa ruokaa kulumaan, vaikka nuukasti käytän kaiken loppuun.

Kuvassa Monoprix-tavaratalo, jolla on aika komea julkisivu.