Ostin tänään pyörän. Olimme jo aiemmin sopineet yhden opiskelukaverin kanssa, että käymme yhdessä katsomassa pyöriä. Hän oli kuullut kirpputorista, joka tänään pidettäisiin toisella puolen kaupunkin, joten sinne suuntasimme heti aamusta. Vanhoja, elämää nähneitä pyöriä löytyikin, osa huonommassa, osa vielä huonommassa kunnossa. Hinnat viidestä kympistä ylöspäin. Kovin hyvään ei kannata täällä investoida, tai sitten se pöllitään. Huonommatkin ilmeisesti kelpaa. Löysin kuudella kympillä nätin, toimivan fillarin. Sillä huristelin tälle omalle laidalle kaupunkia, ja ihan selvästi elämä hymyili matkalla; kyllä fillarointi on kivaa. Ymmärsin myös täkäläisten tavan ajaa polvet kurkussa, satula alhaalla, sillä paikoitellen on niin ahdasta, että jalan ylettyminen maahan helpottaa matkantekoa. Yksivaihteisella, "uudella" pyörällä oli mukava ajaa, vaikka olen tottunut monivaihteiseen, nopeaan ajokkiin. Täällä ei ole mäkiä, koko kaupunki on kuin lätty. Autot antavat mukavasti tilaa, ja muutenkin liikenne on aika rentoa. Pidän silti kypärän päässä, ilman sitä olo olisi kuin autossa ilman turvavyötä! Kypäriä ei muutoin juurikaan näe, vain joillakin himourheilijan näköisillä.

Taas kävi tuuri ja pääsen hetkeksi nettiin. Kaikkea pitäisi tehdä ja tutkia netissä, mutta kun ei sitä noin vain kämpille saa. Tänään löysin liikkeen, jossa niitä pitäisi olla, mutta ei siinä liikkeessä kuitenkaan voi tehdä sopimuksia. Pitää mennä keskustaan. Huono tuuri!