Hyvää uutta vuotta! Vuodenvaihde tuli ja meni, olin kotilomalla, Murun kainalossa ja kullannuppujen saartamana. Ihanaa oli. Olisin voinut viihtyä lomalla pitempäänkin kuin puolitoista viikkoa, mutta hyvä näinkin. Paluuta arkeen helpotti tytär ja hänen poikaystävänsä, jotka tulivat tänne Pariisiin lomailemaan minun mukanani. He viipyivät viikon verran ja lähtivät eilen takaisin kotiin. Nyt täällä on taas hiljaista. Hyvin tänne 14 neliöön kolmekin joustavaa ihmistä mahtui. Voin kyllä kuvitella, että ihan kaikille tällainen järjestys ei sovi, mutta meille sopi hyvin. Ainoa epämukavuus oli, että ilmapatja, jolla nuoriso yönsä vietti, piti tyhjentää päiväksi ja täyttää yöksi, sillä kun se oli täynnä, se täytti lähes koko vapaan lattiatilan. Täällä ei siis öisin mahtunut jaloilleen, mutta yöt vietetäänkin vaakasuorassa patjan päällä, joten se ei haitannut. Yllättävän nopsasti jalkapumpulla saatiin patja täytettyä, se homma ei edes harmittanut. Ainakaan minua, heh.

Sunnuntaina nuoriso oli kaupungilla ja minä jäin kotiin koulutehtäviä tekemään, tänään tiistaina kun oli yhden kurssin päätös ja lopputyö piti saada valmiiksi. Olin aika uppoutunut hommaan, kun havahduin savun hajuun. Nostin nokkaani ruudun äärestä ja kuulin kadulta isojen dieselmoottoreiden murinaa. Menin katsomaan ja näin kadulla pari paloautoa ja toistakymmentä miestä, osa palomiehiä, osa poliiseja. Tuli vahva déjà-vu -tunne, tämä on nähty! Vuosi sitten Milanossa oli myös paloautoja kadulla joulunpyhinä, tosin en itse ollut paikalla, tosin ne olivat tulossa juuri meille kylään… Tällä kertaa palokunta ei ollut pyrkimässä tänne, vaikka tikasautokin oli paikalla. Alakerran pesulasta miehet kantoivat myttyjä, joissa oli ilmeisesti jonkun hyvin kuivaneet pyykit. Tosin miehet olivat kastelleet ne hyvin märiksi. Jonkin ajan kuluttua paloautot ja poliisit poistuivat paikalta, eikä mennyt kuin kymmenen minuuttia, kun jo sähköfirman auto kurvasi paikalle, ja kohta olikin taas pyykit pyörimässä. En olisi kyllä heti halunnut itse pyykille ainakaan sinne lähteä, vaikkakin ne, joilla oli pyykit koneessa, varmaan halusivat omansa pois. Äkkiä kaikki oli siivottu, tapauksesta muistuttavat vain kaksi kuivausrumpua, jotka on teipattu kiinni. Yksi olikin jo ennestään poissa käytöstä, liekö ennenkin sattunut vastaavaa. Nyt siellä on vain yksi kuivausrumpu käytössä. Taitaa olla parasta mennä pyykille joko hiljaiseen aikaan tai sitten jonnekin muualle. Viimeinen vaihtoehto alkaa jo houkutella, vaikka tuohon on niin helppo mennä, kun ei tarvitse pakata pyykkejäkään sen kummemmin. Tosin koneet on aika vanhat jo, lattialla yleensä pulunpaskaa ja muuta töhnää, joten ei se mutenkaan houkuttele.

Kun kullannuput olivat täällä, tuli syötyä kaikenlaista. Ihan kuin olisi joulu jatkunut aina vaan. Kaikenlaista herkkua kannettiin kaupasta kotiin ja napoihin ne katosivat kaikki. Meillä oli myös oivallinen sopimus: minä maksan kauppareissut ja nuoriso laittoi ruoat. En ole kummoinenkaan kokki, vähän laiska ja hyvin tyytyväinen. Näin olen saanut kasvatettua tyttärestäni kokkausintoilijan, eikä vävykokelas ole hänkään hullumpi kokki. Koko viikon siis pöytä oli katettuna, paitsi ne parit kerrat, kun kävimme ulkona syömässä. Toisen kerran kävimme afrikkalaisessa ravintolassa, jossa ruoka oli hyvää ja tunnelma sopivan mutkaton. Samassa paikassa olimme käyneet poikani kanssa hakemassa noutoruokaa, kun hän oli täällä; noutoruokaa siksi, kun olin niin flunssainen, että poikani päätti viisaana miehenä, että mutsi ei nyt kyllä istu iltaa ravintolassa. Hyvää oli silloinkin, vaikkakin makuelämystä vaimensi räkä. Hyvä seura kuitenkin korvasi. Nytkin seura oli hyvää, ja tällä kertaa myös maistoin ruoan maun. Minulla ei ole juurikaan käsitystä ennestään afrikkalaisesta ruoasta, enkä oikein vieläkään osaa sellaista muodostaa, mutta liha- ja vihanneskastikkeita riisin ja hirssin keralla oli tarjolla. Toisen kerran söimme periranskalaisessa kulmakuppilassa. Ruoka oli jälleen erinomaista, todella hyvää, vaikka minulla olikin huonoin tuuri. Tilaamani ruoka, josta ymmärsin lähinnä sen, että se oli lihaa, oli pihvi paistettujen perunoiden ja sienien kanssa. Ajattelin saavani yllätyksellisen annoksen ja olihan sekin yllätys. Toisten ruoat olivat kyllä parempia, tartarpihvi ja sienikastikkeella ryyditetty vasikanliha olivat molemmat suussa sulavia. Käytin teleskooppihaarukkaa ja maistoin kaikkea. Karahviviini oli myös hyvää, ei mitään valittamista senkään suhteen, ja jälkkäriksi tilaamamme tiramisut olivat ihania. Kulmakuppilaksi erinomaisen antoisa paikka.