Nyt on taas viikonloppu. Viikko meni nopeasti, ei ollut oikein mitään erityisempää, mutta normaalia sutinaa koko ajan. Maanantai-iltana paistelin lettuja keskiaikaisella reseptillä tiistain ruokamuotoilukurssille. Oli muuten aika hyviä. Tiistaina sitten maistelimme kaikkien muidenkin lettuja. Hassua; opettaja minulta kysyi maistelun tiimellyksessä, onko meillä tämäntyyppisiä juttuja Suomessa. Sanoin, että samantyyppisiä, mutta erilaisia, josta hän loihe lausumaan, opiskelijatovereille, että Suomessa ei ole MITÄÄN tällaista. Noh, hän on jo kertonut luokalle, että syömme poron vatsalaukussa valmistettuja ruokia, tai ainakin olemme syöneet. Enpä ryhtynyt oikaisemaan. Ensi kerraksi pitäisi tehdä kukka-asetelma filotaikinasta, jota pitäisi löytää supermarketeista, mutta olen nyt penkonut kolme kauppaa läpi, eikä ole. Kaikissa olen kysynyt henkilökunnalta, jotka avuliaasti ovat etsineet ja pohtineet, mutta eivät ole löytäneet. Kotitehtäväni on vaakalaudalla! Sietämätöntä!

Tuhkapilvet hälvenevät ja tänne jumittuneet pääsevät kohta takaisin, ja tänne alkaa taas päästä sieltä Suomesta. Mieheni piti tulla messuille, mutta eipä päässytkään. Poikani on tulossa ensi viikolla, ja hyvältä näyttää! Uskallamme jo suunnitella, mitä tekisimme ensi viikonloppuna. Pientä ajatusta oli lähteä Venetsiaan, se olisi hienoa.

Ilma on täällä jo kesäinen. Parikymmentä astetta lämmintä, tosin illalla voi olla vähän viileää. Njäh, njäh, siellä Suomessa kuulemma on takatalvi *nauraa poskiinsa*. Tosin nyt alkaa pelottaa tuo oikea kesä, uuh, taidan sulaa.

Kävin perjantaina vaateostoksilla. Olen ollut elämäni ensimmäisellä laihiksella joulun jälkeen, kun jouluna kotona käydessä olin käynyt myös puntarilla. Painoa oli tullut yllättäen aika paljon, se tuntui vaatteissa ja olossa. Nyt se on pudonnut luultavasti (puntaria ei ole) nelisen kiloa, takaisin normaalipainon puolelle. Housut uhkasivat pudota, kun vyökin jäi liian isoksi. Nyt mahdun taas vanhoihinkin vaatteisiin ja olokin on parempi. Olen käynyt ahkerasti uimahallissa ja syönyt vähemmän suklaata ja juonut vähemmän olutta. Tepsii! Tosin mielenkiinnolla odotan kesäkuun alkua, kun menen kotona käymään, mitä mahtaa puntari sitten näyttää. Oli kuitenkin mukava ostaa pari uutta vaatekappaletta hoikistuneeseen ruotoon!

Kuva on hilpeästä kyltistä erään portin pielessä. Tämä kieli tuottaa minulle päivästä toiseen iloa ja riemun hetkiä.