Nyt se loma sitten alkoi! Koko viikon oli aika haipakkaa, eli vihdoin oli jotain tekemistä. Torstaina oli ison projektin, sen serverijutun, esittely, mikä oli sinänsä hassua, että sitä esiteltiin juuri edellisenä perjantaina yhteistyöyrityksen väelle ja toiselle ryhmälle, jotka myös teki saman yrityksen kanssa serveriä eri näkökulmasta. Tosin, meidän ryhmässä on myös ne, jotka tekevät sitä varsinaista FabLab-projektia, eli rakentavat konetta, jolla voi tehdä jotain, esim. 3D-skanneria tai tulostinta tms. He eivät esitelleet juttujaan perjantaina. Minulle kuitenkin osui nämä molemmat, mikä oli sinänsä hyvä, että toiseen minulla oli aikaa valmistautua. Tein jopa kaksi pdf-liuskaa, ja huomasin katsellessani esityksiä, että kaikilla oli hirveä määrä sivuja esityksissään. Vähän kuin italialaisilla; Iso kuva etistä ja kaksi sanaa kauniisti aseteltuina. Ehkä siitäkin voisi oppia jotain, vaikka en sellaisenaan tykkää tuosta tyylistä. Yksi nuori opiskelija (joka perjantain esittelystä puuttui) sai sellaiset haukut opettajalta, että minusta se oli aivan kohtuutonta ja varmasti vahingollista hänen identiteetilleen. Opettaja, jota ei ole pätkääkään kiinnostanut meidän tekemiset, tai ainakaan hän ei ole niitä ohjannut, saati puuttunut epäkohtiin, suu vaahdossa haukkuu ekan vuoden opiskelijan sanomalla, että hänestä ei koskaan tule muotoilijaa ja uhkaamalla koulusta erottamisella. Huh. Sitten opettaja vertasi hänen tosin vaatimatonta aikaansaannostaan meidän muiden – useamman vuoden opiskelleiden – töihin, ja sen toisen ekaluokkalaisen työhön, joka oli tehty yhdessä pidemmälle ehtineen kanssa. Tämä reppana kun oli tehnyt kaiken yksin opintojen alkuvaiheessa ilman minkäänlaista ohjausta. Ei ollut reilua! Kirjoitinkin hänelle meilin heti, kun kotio pääsin, kerroin oman mielipiteeni siitä höykytyksestä. Ikävää hänelle joutua juuri tuon moukan opetettavaksi ensimmäisen projektinsa kanssa! Haukuttuaan hänet, opettaja kehui vuolaasti minun projektiani, joka jostain syystä ei kauheasti mairitellut. Häs sekä joku muu, joka jostain syystä esittelyjä seurasi ja kommentoi, molemmat valittivat serverini kuoren kokoa, pitäisi kuulemma tehdä mieluummin korkea kuori, jotta se mahtuisi pöydälle. En kyllä ymmärrä, minkä ihmeen takia serverin pitää olla pöydällä, kun siihen ei juurikaan kosketa. Se vain on, siihen ei tarvitse mennä liittämään tai säätämään mitään. Sitä ei kuulemma voi kirjahyllyn päälle nostaa, on kuulemma ihan naurettava ajatus. Työpöydällä sen olla pitää! Selvä, tehdään sellainen, samapa tuo. Lisäksi tämn kappaleen koolla ei ole mitään väliä, koska idea on nimenomaan serveri, jonka jokainen kokoaa omien tarpeittensa mukaan sen kokoiseksi koun tarvitsee, niillä komponenteilla, joita haluaa. Eli tämä on vain valmistustapa. Ehkä en osannut selittää niin,. että olisivat ymmärtäneet.

Sunnuntaina oli toinen esittely. Sunnuntaina siksi, että olimme kurssilla City and Contemporain Art päättäneet juhlistaa kurssin päättymistä yhteisellä illallisella, ja sunnuntai sopi siihen mainiosti. Kurssi tosiaan päättyi jo, se ei jatku enää tammikuussa, vaikka lukukausi jatkuukin. Se oli se kurssi, jossa käytiin katselemassa näyttelyitä. Lopputyöksi kurssille tein päiväkirjan (lataa tästä pdf) ja kuvassa näkyvän kaulanauhan. Kaulanauhan pitäisi siis kuvastaa kaikkea sitä, mitä kurssin aikana nähtiin ja koettiin. Kaulanauhan tein kertaalleen käytetystä purukumista. Pureskelin sen ihan itse. Päiväkirjaa taisin työstää vähän enempi kuin muut, muut huokailivat sen perään ja monilla olikin aika vaatimaton päiväkirja. Sain siis olla tyytyväinen tuotokseeni.

Alemmassa kuvassa on sitten se paperivasara. Toisessa kuvassa näkyy sen rakenne, ja toisessa lopullinen tuote. Tukevalta tuntuu, sillä pitäisi pystyä lyömään naula sisään. Yläosan pitäisi kestää puristusvoimat ja alaosan vetovoimat. Siksi alaosa on niin kevyt, mutta yläosassa on enemmän rimoja. Materiaali on 500 g/m₂ painavaa kartonkia, vähän kuin käyntikorttikartonkia. Päällystettyä sellaista. Ja liimaa siinä on pari tuubillista :o) Eilen maanantaina, piti olla esittely näille, mutta 20 vaille 10 tuli viesti, että kurssi on peruttu (piti alkaa kymmeneltä), koska opettaja ei pääse kouluun. Lunta oli satanut. Täällä stä oli pari senttiä. Esikaupunkialueella toki on voinut olla jokusen sentin enempikin, kaupunkin kun lämmittää. Kuitenkin, hupaisaa. Harmi sinänsä,. että tammikuussa meillä on enää yksi kerta, ja meidän piti silloin mennä katsomaan kaupungille erilaisia rakenteita, ja tuo retki jäi nyt väliin. Ellei sitten oteta ylimääräistä kertaa korvaamaan tätä maanantaita, toivottavasti. Esittely siirtyi kuitenkin nyt kolmanteen tammikuuta. Onpahan tehty valmiiksi. Vielä jäi luovan kirjoittamisen pajan tehtäviä joulun pyhille, mutta sehän on pelkkää hupia, se. Ne on palautettava 11. tammikuuta, jolloin meillä on viimeinen kerta, ja ne on ennen sitä lähetettävä opettajalle korjattaviksi ja koottava joksikin designtuotteeksi, kirjaksi tai muuksi. Pikkupuuhaa joululle.

Ilokseni olen huomannut, että kun vain paneudn juttuihin ja käytän niihin enempi aikaa, lopputulos kestää hyvinkin vertailun, vaikka aika lahjakkaassa seurassa täällä ollaan. Sekä ENSCI:n oppilaat, että MEDes-opiskelijat ovat kaikki varsin valikoituneita. Mulla ehkä ikä tuo etua, mutta kyllä sitä heillekin kertyy! Kiva huomata myös, että usein, kun kuvittelen tekeväni jotain ilmiselvää ratkaisua, jotain, joita on 13 tusinassa, lopulta huomaan, että kukaan muu ei ole päätynyt samanlaiseen ratkaisuun. Taitavat minun aivosoluni olla eri järjestyksessä muiden aivosolujen kanssa, tai ehkä ne on eri värisä soluja? Jospa mulla onkin tapit ja sauvat aivoissa ja harmaat solut silmissä? Niin tai näin, joskus tulee tehtyä ihan kamalaa ja joskus taas osuu aivan nappiin, jälkimmäinen on tietysti kivempaa, mutta jos ei joskus tee paskaa, ei voi koskaan tehdä oikein hyvääkään. Silloin päätyy aina turvalliseen, tavalliseen, keskivertoon. Pitää vain jaksaa uskoa ja tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka eivät toimi takuuvarmasti, vaan toimivat ehkä.

Nyt ryhdyn pakkaamaan. Tunnin päästä on treffit metrolla, menen yhtä matkaa kaverin kanssa lentokentälle, hän menee kotio Ruåtsin maalle, lennot lähtevät samoihin aikoihin, joten matkaseuraa luvassa. Toivottavasti lento on ajallaan, on ollut niin monta peruutusta ja viivästystä eilenkin. Ja jos en enää laita viestiä ennen joulua, niin hyvää joulua kaikille! En ole joulukorttejakaan tehnyt, joten toivotus tulee näin.