Uups, alan pikkuhiljaa tajuta, että lähtö on lähellä, pitäisi varmaankin laittaa tikku jos toinenkin ristiin asian eteen. Matkalaukku on hankittu, se tärisee nurkassa innoissaan, mutta ihan tyhjillään vielä. Olen kysellyt avaimien ja vuokrasopimuksen perään, kun vuokrasopimuksen tehtyäni ja puolen vuoden vuokrat maksettuani käteen ei jäänyt mitään; ei sopimusta, ei avaimia. Tunnetustihan italialaisten mielestä vedätys on ihan okei, jos toinen kerran tyhmänä antaa vedättää, mutta uskon silti edelleen, että sopimukseni on kunnossa. Tosin en ole varma, ennenkuin avain ja sopimus on minulla. Jos olisin asioinut yksityisen kanssa, usko voisi olla tiukemmalla, mutta jotenkin sitä luottaa tuollaiseen välittäjäfirmaan helpommin.

Nyt pitäisi kovasti tehdä listaa tavaroista, joita otan mukaan, niistä, jotka otan nyt, ja niistä, jotka otan, kun menen toisen kerran. Oli hyvä ratkaisu mennä ensin vain kielikurssille kahdeksi viikoksi ja tulla sitten kotiin, vaikka kotona ehdinkin olla vain puolitoista viikkoa. Ehdin siinä välissä tehdä vähän töitä, ja rahaa tässä nyt ainakin tarvitaan. Samalla voin viedä kahdesti sallitun 20 kg matkatavaraa ilman lisämaksua. Saapa nähdä, miten pysyn kiloissa! Olisi aika reilua, jos tällaiset pienikokoiset täti-ihmiset saisivat enemmän matkatavaroita, kun elopainoa on vähemmän. Ja aika usein on tullut kuljettua pelkillä käsimatkatavaroilla, olisi kiva laittaa kilot pankkiin.

Italiankirja on luettu. Parin viimeisen kappaleen tehtävien kanssa olin leväperäinen, jokunen jäi tekemättä, kun en jaksanut miettiä, mitä ne pronominaaliadverbit oikein on. Se hieman himmensi riemua. Joka tapauksessa, olen itseeni tyytyväinen luettuani neljä kurssia kahdessa kuukaudessa. Ehkäpä ne pronominaaliadverbit selviävät kielikurssilla ;o), tai jos vain tyytyisin mokailemaan niillä. Kuulostaa todennäköiseltä. Nyt on kuitenkin pää niin sekaisin, että kirjoittaessani yksinkertaista viestiä asunnonvälitystoimistoon, minun piti tarkistaa, mikä on maskuliinin määräinen artikkeli.