Huomenna on presentaatio. Projekti on edennyt hyvin, ei mitään ihmeempiä takapakkeja ole tullut. Olen tyytyväinen aikaansaannoksiini, joten hyvillä mielin menen niitä esittelemään. Viimeksi presentaatio meni oikein hyvin, yhteistyökumppanimme, lääketehdas Sanofi-Aventiksen edustajat pitivät ehdotustani kiinnostavana ja toivottavasti pitävät edelleen. Tein hahmomallit (kuvassa), jotta saa paremman käsityksen. Täällä onkin nyt huusholli pölyssä, kun hioin noita vaaleanpunaisia kikkareita täällä kotona. En jaksanut koululla roikkua, on vaan niin paljon mukavampi puuhastella kotona rauhassa. Siinä olikin tekemistä, kun tuollaisen kolon tekemiseen ei koululla ollut mitään kovin järkevää konetta, joten porasin kikkareeseen reikiä ja sitten rapsuttelin loputpukolla ja muilla teräaseilla pois ja hioin. Tuo aine on vallan mainiota; se on jotain vaahtomaista, kovaa kuin pehmeä puu, tsaista ja helppoa työstää, mutta tarpeeksi kestävää kuitenkin, ettei seinämät hajoa. Tuollaisia aineita on muutamia eri kovuuksia, joten jos tarvitsisi kestävämmän mallin, voisi tehdä sen kovemmasta vaahtopalikasta.

Toinen esine, vaalea tötterö, on tulostettu. Se onnistui hyvin, vain vähän hioin toista kappaletta, jotta liittäminen onnistuu runnomatta. Kokeilin sitä myös, ja se toimii. Kuvasin kokeilun videolle presentaatiota varten. Täällä näihin prsentaatioihin panostetaan paljon, se on tärkeää. Ei ihan samalla tavalla kuin Italiassa, jossa se tuntui olevan pääasia, mutta kyllä täälläkin siihen käytetään aikaa ja vaivaa. Vielä pitää vähän hioa, pari kuvaa päivittää. Pitäkäähän peukkuja huomenna iltapäivästä!

Sen verran hötkyilyttää, että piti käydä juoksemassa lenkkiä. Olin ajatellut mennä vasta illalla viileämmällä, kun on aika lämmin päivä, mutta kun ei sitä osaa olla paikoillaan kun niin jänskättää 8o) Minulla kun ajatus kulkee Roope Ankka -malliin, eli kun kävelee, ajatuskin kävelee. Juostessa vielä paremminkin. Juostessa rytmi on voimakkaampi, töps, töps, töps, töps, se rauhoittaa ajatuksia. Sitten kun vielä keskittyy hengittämiseen, niin johan viilipyttyityy. Lenkin jälkeen ei mikään hötkäytä. Nyt taitaa olla aika hyvät adrenaliinit veressä, kun juoksu tuntui kevyeltä ja lopussa jaksoin vielä huiman loppukirin ylämäkeen. Tuntui siltä, että voisi juosta vaikka kuinka lujaa. Sitten tosin keuhkot huusivat apua, mutta niin sai huutaakin, vahvistuvat vain.

Perjantaina lähden odotetulle Kölnin matkalle tuttavapariskuntaa tapaamaan. He olivat samaan aikaan kanssani Milanossa ja kanssa vähän vanhempia opiskelijoiksi. MEDes-opiskelijoita myös. Näin ne verkot kutoutuu ja soffapaikkoja löytyy sieltä ja täältä. Siitä tulee varmasti kiva viikonnloppu! Oman haasteensa tuo tämä nykyinen viljaton ja maidoton ruokavalio, jota piti noudattaa ensin kolmisen viikkoa ja sitten lisätä ruok-aineita pikkuhiljaa, jotta selviäisi, mikä näitä vatsavaivoja oikein aiheuttaa. Kolme viikkoa tulee täyteen juuri ennen reissua, mutta eipä taida tulla kokeiltua ruoka-aineita yksitellen ja tunnustellen, vaan paremminkin veikkaan kertarysäystä… Noh, menköön, katselen sitä sitten myöhemmin. Enkä ole ollenkaan varma, oliko ongelman ratkaisu olenkaan tuossa vilja-maito-linjalla. Kovin isoja muutoksia ei ole tapahtunut, vaikka olo onkin vähän helpottanut.