Tulin eilen kotiin kuuden päivän lomalle. Italiassa oli eilen itsenäisyyspäivän tapainen festa di repubblica, joten se oli vapaapäivä ja pääsin nipistämään yhden päivän lisää. Nipistän maanantaista myös aamupäivän, mutta ehdin iltapäiväksi kouluun. Enempää en kehtaa olla poissa, kun jotenkin tuntuu aina kuin olisi vähän jäljessä tai pihalla tai muuten tehnyt vääriä asioita tai liian vähän, niin olenpahan ainakin paikalla. Kotiloman otin ihan vain kauniin ja älykkään esikoiseni ylioppilasjuhlia varten; juhlat ovat lauantaina ja paljon tekemistä olisi vielä.

Loppukesästä, kun muutin Milanoon, monet valittivat milanolaisista hyttysistä, niitä oli kuulemma ihan liikaa ja ne söivät kaiken aikaa. Ajattelin tuolloin, että minä en ehkä niille maistu. Nyt huomasin, että maistun hyvinkin ja liiankin hyvin. Ne tekevät isoja paiseita, jotka kutisevat ilkeästi. Ja ne lentävät korkealla, kolmannessa kerroksessa niitä tulee ikkunasta, jos vain illalla haluaisi tuulettaa. Päivällähän ei voi tuulettaa, kun on niin kuuma. Nyt kun tulin tänne Espoon kotiin, niin nyt taas huomasin, kuinka paljon näitä onkaan! Koko viime yön tuskailin ininää ja huidoin hämärää. Toinen mikä valvotti, oli valo. Aurinko paistoi neljän aikaan.

Laihdutuskuurille kuului huonoa. Olin teoriassa kuluttanut ja syönyt sen verran, että olisin painanut noin 61 kiloa, mutta karu totuus aamulla olikin 64 kiloa. Toisaalta, olen liikkunut nyt niin paljon enemmän, että lihakset ovat varmaan kasvaneet. Joka tapauksessa olen taas normaalipainoinen, joten sikäli tyytyväinen! Tosin normaalipainon ylärajoilla vielä. En kuitenkaan halua laihtua pelkällä kaalikeitolla (tekisikin mieli vaihteeksi!), vaan syömällä hyvin ja terveellisesti ja liikkumalla enemmän, sillä muuten paino nousee heti takaisin ja vielä korkeammalle. Tarkoitus olisi pysyä suht' hoikkana lopun ikää ja saada jalka nousemaan kepeästi ja rivakasti vielä vanhanakin; jos tuuri käy ja terveenä säilyn! Siihenkin yritän tällä vaikuttaa.

Nyt kävin tyttäreni, sen kauniin ja älykkään abiturientin, kanssa juoksulenkillä. Juoksimme 2,7 km tässä lähikortteleissa. Juoksin Fivefingerseillä, jalkahansikkailla (kts. kuva, kuvan lähde http://www.vibramfivefingers.com/ ). Juoksu tuntui hyvältä jaloissa, vaikka huomasin, että käytän vähän eri lihaksia kuin normaalisti juostessa. Kuitenkin automaattisesti tulee juostua koko jalkapohja edellä, tai päkiä edellä,paljon pehmeämmin kuin lenkkareilla. Joka tapauksessa tuli juostua ja se teki hyvää. Kotona pääsin pulahtamaan melko raikkaaseen altaaseen, uima-allas on vasta täytetty, ja vesi on vielä vilpoisaa, nyt 13-asteista.

Fivefingersit minulla oli myös matkalla jalassa. Turvatarkastuksessa Milanon Malpensan lentokentällä metallinpaljastin piippasi kohdallani, vaikka minulla ei taatusti ollut vihkisormuksia isompia metallinkappaleita. Turvatarkastaja pyysi siirtymään takaisin ja uudelleen portin läpi. Minä tottelin, ja sitten hänen katseensa kirkastui: "Vibramit! Ihanko vain kävelet niillä vai juoksetko myös?" Öööh, juu, ei niissä ainakaan metallia ole, juu kävelen, opettelen juoksemista. Aina on kavereita kun on hanskat jalassa!