Nyt se sitten on käsillä. Lukukausi päättyy puolentoista viikon päästä ja projekti ja kaikki muukin pitää olla valmiina. Kaikki muu onkin, sillä kurssit loppuivat jo ja tunnollisena opiskelijana olin tehnyt kaiken määräpäiviin mennessä. Perjantaina sain puristettua tutoriltani lisätietoa lukukauden lopusta, sillä meillä on töiden esittely, josta ei ollut mitään tietoa, ja lisäksi halusin tietää päivät, jolloin voin olla poissa, eli haluan lukukausien välisiksi pariksi viikoksi kotiin. Sain päivät ja varasin lennot :o) Lisäksi kuulin, että pitää sopia päivä, jolloin minä kutsun kokoon arvostelupalaverin, johon kutsun tutorini, projektini vetäjän assareineen ja jonkun toisen opiskelijan. Tilaisuudessa käymme läpi kaikki suorittamani kurssit, voin antaa ja saada palautetta. Tutorini vain valitteli, että projektini vetäjä, jonka kanssa en ole kovin hyvin tullut juttuun, ei kuulemma oikein helpolla ole saatavissa tällaisiin palavereihin. Minusta taas hänestä ei myöskään olisi mitään hyötyä, koska hän ei ole juurikaan seurannut minun työskentelyäni. Häntä ei tunnu kovinkaan paljoa kiinnostavan opiskelijoiden projektit. Minun projektiani hän kehui kovasti viime välipresentaatiossa, mutta jotenkin sekään ei tunnu miltään, kun tyyppi on sellainen. Emme siis ole riidoissa, ei, osaamme käyttäytyä, mutta puhumme toistemme ohi, ja minua kiehuttaa hänen olemuksensa ja varsinkin kuminen hymynsä. Ehkäpä häntäkin kiehuttaa, mene ja tiedä. Teen nyt kuitenkin projektini pois kuleksimasta, ja siitä toivottavasti tulee ihan hyvä. Malli on vielä alkutekijöissään eikä presentaatiomateriaalejakaan ole vielä, mutta aikaa on vielä hyvin, vaikkei määrättömästi. Kumma juttu, että kun pitää tehdä tuollainen juttu, niin saan muut asiat tehtyä tehokkaasti pois, kun en halua tarttua siihen oikeaan projektiin. Niinpä tein nettisivujen päivitykset tänään valmiiksi, vain projektin esittelykuva ja linkitettävä lopputyö puuttuvat.

Projekti on serveri, jonka voisi itse koota kierrätysosista, joka käyttäisi mahdollisimman vähän sähköä, ja jonka kuoret voisi valmistaa itse paikalta löytyvistä materiaaleista. Alkuperäinen toimeksianto koski nimenomaan kehittyviä maita, johon yhteistyöyrityksemme vie kierrätyskomponentteja. Samaan pakettiin voisi laittaa ohjeet kokoamisesta ja kuoren valmistamisesta. Teen omani kuoret tölkeistä, joita on joka paikassa ja joista jossain päin Afrikkaa valmistetaankin kaikennäköistä, ainkin matkamuistoja turisteille. Täällä Pariisissakin tölkkejä on joka paikka täynnä, koska täällä ei ole minkäänlaista panttisysteemiä. Tölkit saa laittaa kierrätyslaatikkoon talon roskiksessa, mutta mitään siitä ei kostu. Suomen systeemi on kyllä hieno, tölkit ja pullot eivät kauaa kadulla loju, kun joku ne kerää tlteen ja vie kauppaan. Täällä tuota dyykkausta olen tehnyt minä, olen kerännyt projektiini kuutisenkymmentä tölkkiä ihan vain kävellessäni koulusta kotiin. Varusteina minulla oli muovipussi ja kumihanska, enkä ole kelpuuttanut kuin tölkit, jossa ei ole mitään töhnää ja jotka on helposti saatavilla. Koulumatkani on reilut kaksi kilometriä ja ehkä neljä kertaa olen tölkkejä keräillen kotiin kävellyt. Vuosittain mahtaa mennä järjetön määrä alumiinia jätteenpolttolaitokselle.

Odotan jo innolla seuraavaa lukukautta. Kursseista en vielä tiedä mitään, mutta eiköhän sieltä jotain mielenkiintoista löydy. Ennen sitä kuitenkin kotio pariksi viikoksi, pööpöttejä laskemaan, saunaan, Murun kainaloon ja ehkä myös hiihtämään. Kivaa!