Löysin asunnon! 11. kaupunginosa, jossa koulukin sijaitsee, reilut 2 km koululta, löytyi 18 m²yksiö, 550 euroa kuussa. Asunto on hyvässä kunnossa, ehkä pieni haittapuoli on kokolattiamatto, mutta sekin on hyvässä kunnossa. Asunto sijaitsee remontoidun talon toisessa kerroksessa. Hissiä ei ole, mutta se ei haittaa, kun se ei ole ylempänä; kaksi kerrosta jaksan kyllä kiivetä. Milanossa kiipesin kolme, kun hissikortti lakkasi toimimasta helmikuussa. Asunto on hyvän mallinen, melkolailla neliön muotoinen. Sisään tullaan kylppärin oven ja minikeittiön välistä, vastapäätä ikkunaseinää. Huoneessa on kaksi korkeaa ikkunaa kadulle päin. Katu on kuitenkin hiljainen, joten se ei haittaa. Milanossa se ainoa ikkuna oli kadulle, ja katu oli aika vilkas, joten siellä piti totutella nukkumaan metelissä. Mitään kalusteita asunnossa ei ole, vain minikeittiö, sellainen kompakti tiskipöytä-hella-jääkaappiyhdistelmä ja pieni yläkaappi sen päällä.

Olin pommittanut koko aamun välittäjää puhelimella, kunnes sain hänet kiinni ja sain ajan näytölle Sain myös vähän kerrottua itsestäni ja hän tuntui kiinnostuvan. Täällä tarjontaa on niin paljon vähemmän kuin ottajia, että välittäjillä puhelimet soivat taukoamatta. Hyvää tuuria oli myös siinä, että paikallinen kaverini pääsi mukaan, vaikka näyttö oli keskellä iltapäivää, jolloin kunnon kansalaiset yleensä ovat töissä. Hän pystyi tulkkaamaan minulle asioita, joita välittäjä puhui, sillä hän puhui aika nopeasti, ja hän pystyi myös puhumaan minun puolestani. Asunto näytti hyvältä. Näytöllä oli ehkä viisi muuta, jotka olivat halukkaita vuokraamaan asunnon. Välittäjä kysyi, onko joku valmis maksamaan hänen palkkionsa saman tien, jolloin sitoutuisi ottamaan asunnon heti, jos tulee valituksi. Minä tietysti olin valmis, koska asunto näytti sopivalta, oli lähellä koulua ja hintakin oli todella kohtuullinen. Yllättäen kaikki kaivoivat sekkivihkoja (!) taskuistaan. Laskeskelin, että minulla oli käteistä nippa nappa, tai kymppiä vaille... Kaverini kirjoitti puolestani shekin (hyvä luotto minulla!). Emme päässeet sieltä kuin parin sadan metrin päähän, kun välittäjä jo soitti, etä asunto olisi minun. Eipä tarvinnut toista asuntoa mennä katsomaan. Sekin olisi ollut varmaan kiva, ja siellä olisi ollut parveke, mutta se oli kalliimpi ja näyttö oli julkinen, joten siellä olisi luultavasti ollut paljon katsojia. Samoin sopimuksen teko olisi venynyt ensi viikkoon. Siispä tämä oli parempi ja se on nyt minun.

Sekkien käyttö täällä yllätti. Kaverini sanoi, että luultavasti välittäjä ei olisi kelpuuttanutkaan käteistä, koska käteisen käsittely on hankalampaa, eikä siinä ole nimeä, kuten sekissä. Täällä kuulemma paljon käytetään sekkejä tämän kaltaisissa asioissa.

Seuraavaksi päiväksi sovimme treffit välittäjän toimistoon sopimuksen kirjoittamista varten. Menimme kahdeksi paikan päälle samaisen kaverin kanssa, eikä siellä ketään ollut. He olivatkin soittaneet kaverilleni olevansa myöhässä. Sihteeri ei ollut saanut mitään tietoa asiasta, joten hän alkoi valmistella sopimusta vasta saavuttuamme. Kaverini piti mennä takaisin töihin, eikä aikaa olisi ollut kovin paljon. Rouva sihteeri kirjoitti sopimukset, ja allekirjoitin ne. Kaverini allekirjoitti kaiken myös, koska hänestä tuli takaaja (luottoa riittää näköjään!). Takaajan piti myös kirjoittaa takauskaavake, jossa oli puolen arkin kokoinen tila kopioida teksti, jonka sisältö oli suurin piirtein takaan kaiken, maksan kaiken, suostun kaikkeen nyt ja ikuisesti. Lisäksi piti vielä maksaa ensimmäisen kuun vuokra ja kuukauden vuokraa vastaava takuusumma (luottoa riitti aina vain) jälleen shekillä. Sitten olinkin jo aika paljon velkaa hänelle. En olisi mitenkään osannut ottaa tällaisia asioita huomioon, joten apu, neuvot ja huolenpito tulivat tarpeeseen. Mukaani sain toimistosta kuntokartoituslomakkeen, sopimukset kolmena kappaleena (minä, omistaja ja takaaja) lähtivät omistajalle allekirjoitettavaksi.

Sitten olikin vielä yksi ongelma: avaimia ei saa, ennenkuin on vakuutus otettu. Vakuutusta ei saa, ennenkuin on osoittaa pankkitili, mistä vakuutusyhtiö voi suoraveloittaa maksun. Siispä pankkiin. Löysin pankin, virkailijat olivat ystävällisiä, mutta sitten tuli uusi ongelma: Tilin avaaminen ei olisi niin yksinkertaista, sillä minulla ei ole residenza Ranskassa. En siis ole henkikirjoitettuna tänne, vaan Suomeen. Voisin tietysti hakea kirjoille tänne, mutta se olisi taas uusi byrokraattinen mutka lisää. Lopulta osoitettuani, että minulla olisi edellytykset saada kirjat tänne (riittävästi tuloja, opiskelupaikka, asunto), sain pankkitilin. Siihen mennessä kaverini oli onnistunut puhumaan minulle vakuutuksen alkaen heti siitä huolimatta, etten pystynyt heti toimittamaan pankkitilinumeroa. Pankkitili, jonka sain, osoittautui aika kalliiksi, kuutisen euroa kuussa. Jostain toisesta pankista olisin ilmeisesti saanut halvemman, mutta en nyt joutanut kilpailuttamaan pankkeja. Tili on, vakuutus on, siispä avaimia peräämään.

Perjantaiaamuna siis ensin soittamaan vakuutusyhtiöön ja ilmoittamaan pankkitilin numero suoraveloitusta varten. Helppo nakki. Vähän jonotusta ja ystävällinen virkailija. Sitten soittamaan välittäjälle, jotta saisin avaimen. Ei niin helppo nakki. Hänellä oli vastaaja päällä. Jätin tietysti viestin vastaajaan, mutta en jaksanut toivoa, että hän kuuntelisi vastaajan viestejä. Soitin, kunnes päätin lähteä hänen toimistoonsa, jospa sihteeri olisi paikalla. Hän ehkä voisi saada yhteyden välittäjään. Toimistossa ei ollut ketään. Jäin kytikselle ja jonkin ajan päättä siirryin viereisen kahvilan terasille kyttäämään. Ketään ei tullut toimistoon, mutta vihdoin sain välittäjän puhelimeen. Teimme treffit asunnolle kuudeksi. Bon.

Välittäjä yllättikin aikaisemmin soittamalla minulle, sillä hän halusi aikaistaa tapaamista. Lopulta tapasimme viideltä. Hän antoi minulle avaimet, otti vakuutustodistuksen ja suoraveloituskaavakkeen ja lähti lomalle. Löysin portieerin, jolle ilmoittauduin. Kaikki posti tässä talossa menee hänelle, ja häneltä ilmeisesti saa noutaa. Hankalaa, varsinkin, kun minulle tulee harvoin postia, mutta jos jotain tulee, olisi kiva tietää. Nyt pitää mennä häntä häiritsemään joka päivä kysymällä, eikö vieläkään ole minulle postia. Häneltä myös tiedustelin mahdollisuutta säilyttää polkupyörää pihalla, mutta se ei sitten käy päinsä. Luultavasti hän on joskus saanut tarpeekseen pyöränrotiskoista, jotka täyttävät pihan, mutta joita kukaan ei omista. Portieeri tuntui olevan Rouva Talo.

Asunnossa oli kaikki suurin piirtein kohdillaan. Oli kiva vähän fiilistellä uudessa paikassa. Vein vähän tavaroita sinne, pyyhkeitä ja lakanoita ja kirjoja, niin on ensi kerralla helpompaa. Kaverini tuli auttamaan kuntokartoituslomakkeen kanssa, sillä en ymmärtänyt siitä puoliakaan. Se oli hyvä, en olisi osannut sitä täyttää, ja olipahan kahdet silmät katsomassa. Hän löysikin kylpyhuoneesta pienen putkivuodon, jota en ollut huomannut. Sensijaan huomasin jääkaapin pakastelokeron luukusta puuttuvan kiinniketapin. Seinissä oli pieniä tuhruja, mutta muuten kaikki oli ok. Lähetin lauantaina lomakkeen kirjattuna vuokranantajalle. Hassua, että en ole tavannut vuokranantajaa vielä.

Kaikkiaan kolmea asuntoa kävin katsomassa, ja kaikki nuo kolme olisin saanut. Taidan olla ihanteellinen vuokralainen: keski-ikäinen, rauhallinen rouva, joka takuuvarmasti lähtee vuoden päästä pois ja jolla on tukku hyviä takaajia. Lisään kuvia, kunhan pääsen kotiin ja saan kuvat purettua kamerasta.