Kurssit ovat alkaneet. Alkoivat itse asiassa jo viime viikolla, mutta nyt lukujärjestykseni on järjestyksessä ja loppuvuosi tiedossa. Opiskelen maanantaisin tuotesuunnittelua, tiistai-aamupäivisin pakkaussuunnittelua, tiistai-iltapäivisin ruokasuunnittelua (food design), ja keskiviikkoisin konseptisuunnittelua. Nämä kaksi maanantaita ovat olleet mielenkiintoisia; ensimmäisenä maanantaina taittelimme, ruttasimme ja muutoin työstimme A4-kopiopaperiarkeista objekteja, joita opettajat analysoivat. Iltapäivällä teimme esineanalyysin kappaleesta, jonka olimme tuoneet ruokatauolta mukanamme. Sen piti olla jokin luontoon kuuluva, osa jostain isommasta. Sitä sitten analysoimme, kappaleen mittoja, painoa, geometriaa, grafiikkaa jne. Seuraavana maanantaina taittelimme lisää A4:a. Jotkut opiskelijat tuskailivat, mutta luulen, että voi olla ihan hyvä harjoitus miettiä, mitä viestejä asiat kertovat silloinkin, kun niihin ei ole kirjoitettu mitään. Analyysit olivat esimerkiksi "revitystä arkista puuttuu jotain" tai "revitty, mutta kokonainen" tai "revitty kohta paljastaa kuiturakenteen" tai "leikatusta arkista rakennetta ei näe". Kurssille ilmaantui myös kaksi suomalaista, joten on mukavaa myös yhdessä pohtia näitä kulttuuri- ym. eroja.

Tiistain kurssit ovat teoriapitoisempia. Pakkaussuunnittelukurssilla teemme pienen tutkimustyön ryhmissä, mutta se ei ole vielä tarkentunut kunnolla. Aihe on mielenkiintoinen, toivottavasti myös aiheen käsittely. Alku vaikuttaa ainakin lupaavalta. Iltapäivän ruokasuunnittelu on myös mielenkiintoista, vaikka ihan täysin en ole vielä perillä, mitä se tarkoittaa. Valistuneesti arvaan, että uusien ruokatuotteiden suunnitteluun se tähtää, tyyliin "yhdistämme jäätelön ja kastikkeen vohveliin ja saamme jäätelötuutin". Luennoitsija on viisaan oloinen vanhempi herra, joka selvästi on kiinnostunut suomalaisesta ruokakulttuurista, ilmeisesti hän on vieraillutkin Suomessa. Kurssilla emme tee erillistä projektia, mutta teemme pienen tehtävän joka kerralle. Viimeksi se oli omakuva aamiaisella. Tein tietysti arkiaamun aamupalan, kaurapuuroa mustikoiden kera ja kuppi kahvia. Hän intoutui kaurapuurosta "voitteko kuvitella, että joukossamme on ihminen, joka on syönyt aamupalaksi samaa ruokaa kuin 1400-luvulla syötiin?" Ja mustikoita meillä on kuulemma metsät mustanaan ja isompia kuin täällä... Noh, ainakin kaurapuuro paikallisen terveyssuosituksen voittaa: kuppi kahvia, kaksi keksiä ja puolikas kiiwiä. Syövät paljon kakkuja ja keksejä ja muita makeita leivonnaisia aamuisin, croisantitkin on täytetty makealla suklaatöhnällä. Luennoilla on kuulemma luvassa enemmänkin tietoa suomalaisesta ruoasta. Lienee aika eksoottista. Pitäisiköhän viedä paketti Kaesan Pettupuikkoja joku kerta... Noh, ensi kerran tehtävä on kuitenkin mielenkiintoinen: rakenna pienoismalli Emmental- tai Gryère -juustomonumentista hiirten kaupunkiin. Hmmm. Ostin kimpaleen Emmentalia tänään ja viikonloppuna varmaankin siitä syntyy monumentti.

Keskiviikon konseptisuunnittelukurssi on myös mielenkiintoinen. Teemme ryhmätyönä projektia, joka meidän ryhmällämme liittyy aurinkoenergiaan. Työ on aurinkokeräimien stilisointia, uusien, esteettisten sovellusten keksimistä. Ensimmäisen viikon aikana kehittelimme ryhmällemme identiteetin "suunnittelutoimistona" ja nyt kehitämme "asiakkaalle" identiteettiä. Ryhmämme on onneksi ahkeranpuoleinen, meitä on viisi kaikkiaan. Ryhmässämme on myös toinen seniori, italialainen jo keski-ikään ehtinyt mies, en ole vielä ehtinyt jututtaa häntä enempää, miten hän päätti lähteä opiskelemaan vai onko kenties jatkamassa kesken jääneitä opintojaan. Täällä tosin kuulemma voi joutua maksamaan välivuosien opintomaksut, jos haluaa tulla jatkamaan, joten ehkäpä hän on lottomiljonääri? Ryhmä toimii kuitenkin hyvin, mikä on hyvä, sillä aion tehdä tämän projektin pohjalta kandilopputyöni, ja olisi tylsää, jos ryhmä olisi lusmuilijoita pullollaan tai jos aihe olisi kamala. Tämä aihe on kuitenkin ihan mielenkiintoinen ja voi johtaa mielenkiintoiseen lopputulokseen. Minulla oli aikomus valita maanantai- ja keskiviikkokurssien välillä, kumman pohjalta lopputyöni tekisin, mutta koska maanantaikurssi koostuu useista pienistä tehtävistä ja pienemmästä projektista, ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin tämä kurssi. Hyvä näin. Tälläkin kurssilla on mielenkiintoinen, iäkkäämpi professori. Hän puhuu enimmäkseen poskiinsa, tai ainakaan ääntä ei kuule toiseen penkkiriviin asti, mikä hieman heikentää ymmärtämistä. Mutta hän ei pidä mikrofonista, koska hän on opettaja eikä laulaja. Näin. Äänen hukkuminen ei kuitenkaan ole näissä akustisissa oloissa mikään ihme.

Kuvasta näette, että täällä on jo kevät...