Viikonloppu on mennyt tähän mennessä lähinnä kämppää laitellessa. Netin puuttuminen pitää huolen siitä, että tulee tehtyä jotakin. Eilen laskin, paljonko tämä kodin perutaminen on maksanut; tähän mennessä 331,97 euroa, ja vielä haluaisin hankkia yhden viherkasvin pari koukkua keittiöön ja kylppäriin, sekä verhotangon ja verhot. Verhoilla voisin ehkä vaimentaa hiukan kadun ääniä, minulla kun on vain yksi ikkuna ja se on kadulle. Ikkunan alla, siinä, missä meillä pohjoisessa on lämpöpatteri, täällä on ilmastointiaukko, Ø 20 cm reikä seinässä, vain ritilä molemmin puolin. Siispä kaikki kuuluu kadulta ja katu on aika vilkas. Talvella varmaan pitää tehdä sille jotain, ettei villasukat pyöri jaloissa. Tämä on vanha talo, ja asuntoni on kolmannessa kerroksessa. Hissi tulee, mutta hissiltä on vielä muutama askelma alas ja muutama kukonporras ylös. Tämä oli mielenkiintoinen haaste Ikeasta tullessa, parin ison kassin kanssa. Puhumattakaan ison kapsäkin kanssa tulemisesta.

Asuntoon olen tosi tyytyväinen, minulla on nimi ovessa, jonka voin sulkea. Siis ihana yksityisyys. Kävin opiskelukaverin kämpillä kylässä. Paikka oli viehättävä iso villa koulun lähellä, täynnä opiskelijoita eri puolilta maailmaa. Kaverilla oli petipaikka kolmen hengen huoneessa. Jaettu keittiö ja kylppäri neljän huoneen kesken, ja kaverini, melko siisti ja tarkka henkilö, kokee ilmeisesti lievää epämukavuutta. Hän puhdistaa kaiken tarvitsemansa keittiössä sekä ennen että jälkeen, koska hän ei luota toisten puhdistusintoon. Samoin yksityisyyden puute voi olla aika kova juttu. Täällä on aika tyypillistä, että opiskelijat asuvat jaetuissa huoneissa. Onneksi minulla on oma kämppä!