Lähtö lähenee. Opiskelen Taikissa teollista muotoilua, takana on kaksi vuotta ja edessä vielä kolme. Vuoden päästä pitäisi olla kandin paperit kädessä, ja kolmen vuoden päästä maisterin paperit. Pääsin MEDes (Master of European Design) -ohjelmaan, johon kuuluu kahden vuoden ulkomaanvaihto joissakin seitsemästä MEDes-koulusta (Tukholma, Glasgow, Pariisi, Stuttgart, Köln, Milano ja Helsinki). Pääsin ensimmäiseksi vuodeksi Milanoon, Politecnicon Facolta di Design'iin. Koko MEDes-juttu on mahtava mahdollisuus, jota ei vain voinut jättää käyttämättä, kun tilaisuus siihen tuli, vaikka ajattelinkin ensin, että se ei ole perheellisiä varten... minulla kun on pari lasta, mies ja vanhenevat vanhemmat. Mutta, kun jotakin oikein haluaa, niin kyllä ne asiatkin sitten lutviutuvat. Yleensä. Lapset ovat jo isoja, 16 ja 17, ja heillä on hyvä isä, enkä minä katoa maailmasta kuitenkaan. Halpalennot, skype ja sähköposti, blogi ja pikavisiitit, maailma on nyt aika erilainen kuin parikymmentä vuotta sitten, jolloin kaukopuhelut Suomessakin olivat niin kalliita, että piti harkita soittamista kahdesti.

Kävin jo viikko sitten kolmen päivän visiitillä Milanossa asunnonhaussa, ja onnistuin saamaan pienen yksiön läheltä koulua. Todellinen löytö! Olin pari viikkoa aktiivisesti ottanut yhteyksiä sinne päin ja roikkunut netin asuntoilmoitussivuilla. Lähettämiini noin pariinkymmeneen meiliin sain ehkä neljä–viisi vastausta, joista kolme johti käyntiin. Neljä piti olla katsottavina, kun lähdin, mutta yksi lakkasi vastaamasta puhelimeen. Yksi paljastui jaetuksi huoneeksi kolmiossa yksiön sijaan, tosin vuokrakin olisi ollut edullisempi ;oD, kaikki muu mätti ilmoituksessa paitsi puhelinnumero. Kahta yksiötä kävin loppujen lopuksi katsomassa, molemmat välittäjillä, joista toinen osasi hiukan englantia, toinen hiukan ranskaa... Toinen kämppä oli vähän kauempana, vähän halvempi (500 e/kk), ja epäkäytännöllisempi. Toinen lähellä, vähän kalliimpi (550 e/kk), mutta päädyin siihen. Ja miksi? Hassua, että lopulta painoi paljon toisessa asunnossa ollut vuodesohva, joka olisi pitänyt laittaa joka aamu kasaan ja avata joka ilta... Ja matka, joka ei ollut pitkä (koululle 2,2 km), itseasiassa parempi kuntoilua ajatellen, mutta joka oli ikävä. Siinä oli pitkä, ratapihan ylittävä vilkasliikenteinen silta, joka olisi pitänyt joka aamu ja ilta ylittää, ja suoria julkisen liikenteen yhteyksiä ei ollut. Valitsemastani kämpästä on suora yhteys ratikalla lähes ovelta ovelle, 10 minuutin matka kaikkinensa. Ja fillarille paikka pihalla. Kämppä on pieni, ja aika kapean mallinen, mutta siinä on pieni keittiönurkka, kylppäri suihkuineen ja riittävästi kalusteita. Talo on vanha, ja kämppä on kolmannessa kerroksessa. Talossa on hissi, mutta hissiltä kämpille pitääkin sitten kiivetä muutama varsin kapea porras alemmalle tasanteelle ja muutama samanlainen ylös. Ei siis huonojalkaisille!