1350851429_img-8d74b28e736ba4c84927cd8a6 Tänään oli matkailupäivä. Kävin Lillessä. Lille on kaupunki Pohjois-Ranskassa, aivan Belgian rajan tuntumassa. Juna lähti yhdeltätoista Pariisista, Gare de Nordilta ja oli kahdeltatoista perillä. Matkaa on 220 km (noin Hki-Lappeenranta). Matka meni tosi nopeasti, vaikka olin ostanut tylsistymisenestolehden aseman kioskilta, en ehtinyt siitä lukea kuin pari artikkelia, kun katselin maisemia ja sitten olimmekin jo perillä. Kaupunki oli näin pikakäynnin valossa oikein mukavan oloinen, pienehkö kaupunki, jonka keskusta oli helposti käveltävissä. Kilometrin-parin säteellä oli koko keskusta. Asukkaita kaupungissa on Wikipedian mukaan noin 226 000 (Tampereen verran). Sinne(kin) pääsi junalla aivan keskustaan, mukavaa. 

Kävelin ensi töikseni etukäteen katsomaani reittiä turistineuvontaan ja hämmästyin välimatkojen lyhyyttä. Olin tosin katsonut netistä, että matkaa tulee vain vajaa kilometri, mutta siltikin se tuntui olevan aivan nurkalla. Keskustan kadut olivat kävelykatuja ja niitä reunustivat vanhat rakennukset. Monissa oli vanhat, pikkuruutuiset ikkunalasit. Turistineuvonasta sain kartan ja varasin paikan tunnin kiertoajeluun kaupungilla. Siihen oli sopivasti puolitoista tuntia aikaa, joten kävin lounaalla. 

Söin lounasta aukion laidan kuppilassa. Päivän annos oli vasikkaa sienikastikkeessa. Se oli ovelasti tehty, siinä oli ohut lihaviipale, jonka sisään oli leivottu mureke. Mureke näytti hyvältä, kun siihen oli sekoitettu porkkanahippuja mukaan. Sienikastike oli tosi hyvää, vaikka ei ehkä ihan parasta tämänkertaiseen ruokavaliooni. Muuten annos oli oikein hyvä. Join vielä maitoisen kahvin päälle, mutta mitäpä tuosta. En ottanut muuta jälkkäriä, kun oli niin hyvä olo, ja ajattelin käyväni sitten jossain kahvilla ja ehkä söisin jonkun makean herkun sitten. Ruoan päälle oli mukava istua bussissa odottamassa ruoan laskeutumista. Kiertoajeluissa on se hyvä puoli, että näkee äkkiä paljon ja saa jonkinlaisen yleiskäsityksen paikasta. Niin nytkin. Opastus tuli nauhalta, sitä saattoi kuunnella useammalla eri kielellä ja vahvistukseksi oli vielä video pyörimässä, jota saimme nähdä yksityiskohtia ja sisäkuvia rakennuksista ja monumenteista. Valaisevaa ja kohtuuhintaista, 10€. 

Tästä valistuneena läksin jalkapatikassa omalle kierrokselleni. Kävin katsomassa yhtä pientä museota, joka oli vanhan sairaalan kiinteistössä. Olisi ollut kiinnostavaa tutustua sairaanhoidon historiaan ja esineistöön, mutta sisällä olikin joitakin maalauksia ja sinänsä kiinnostavat tilat. Yksi vanha mikroskooppi siellä oli ja liinavaatemankeli, sekä alemmassa kerroksessa mielenkiintoinen haju. Jokin sairaalamainen tuoksu edelleen leijaili parissa huoneessa. Kaunis kappeli siellä oli myös, joskin sinne ei päässyt sisään, mutta oven kalterien läpi sai ihailla. Siellä piti olla myöskin kotimuseo, mutta piti oikein miettiä, missä kohtaa se oli. Ehkä ne pari huonetta olivat sitten se. 

Eteenpäin! Seuraava kohde oli varsin kotimuseo, kenraali de Gaullen syntymäkoti. Kotimuseot ovat siitä kivoja, että niistä saa jonkinlaisen mielikuvan alueen, aikakauden ja säädyn elämästä. Jos edellisessä museossa koti oli uskonnollisen, ilmeisesti sairaanhoitoon elämänsä pyhittäneen yhteisön koti, niin tämä taas oli porvarillinen huushålli. Täällä tupattiin kaikille vierailijoille ääniteopastus mukaan. Kieliä olisi voinut taas valita, mutta ranskaksi ainakin oli niin taakillinen ja nukuttavan hidas tahti, että kelailin eteenpäin tuon tuostakin ja kuuntelin ihan jotain muuta kuin katselin. En nyt vain yhtä kotimuseota koko päivää katsasta. Olihan se ihan mielenkiintoinen, mutta joka esineen käyttöä ja kaikkien perheenjäsenten elämän pikkuhauskoja tapoja en jaksa kuunnella, mutta ehkäpä ranskalaisille se on enemmänkin kiinnostava. Olisikohan englanninkielinen ollut nopeampi? Tai jos olisinkin ottanut kassahenkilön ehdotuksesta vaarin ja valinnut saksankielisen? Sitä kun en ymmärrä lainkaan, niin olisi mennyt rattoisasti korvasta toiseen häiritsemättä liikoja katseluelämystä. Mukava käynti kuitenkin kaiken kaikkiaan. Sitä paitsi museo sijaitsi kivalla alueella hiukan ydinkeskustan ulkopuolella. Kunnon väen kortteleissa, ilmiselvästi. 

Sieltä sitten lorvehdin takaisin keskustaa kohti. Kävin vähän shoppaamassa, ostinkin jopa kivan t-paidan, kun kohdalle osui. Kaupungilla oli tosi paljon ihmisiä, etupäässä ostoksilla kävelykaduilla ja kahviloissa lasillisilla. Sensijaan sellaista ihanaa leivoskuppilaa en nähnyt ennen kuin lähempänä asemaa, siellä oli leipomo, johon oli hirveä jono ja sehän tietää sitä, että jotain hyvää olisi tiedossa. Eikun jonon jatkeeksi siis! Jotain leivoksia olikin tarjolla, mutta mikään kahvila paikka ei varsinaisesti ollut. Kahvia jotkut joivat, mutta pahvimukeista, yöh, joten ostin leivoksen ja ajattelin syödä sen matkaeväänä. Söin sen sitten kotona, jälkkäriksi. Eikä se ollut kyllä niin hyvää. Pöh. Sitä paitsi mahaa alkoi vääntää, joten ei kannattanut. Tupla-Pöh. Siinä oli sellainen munkin näköinen pulla, joka oli täynnä jotain imelää töhnää, päälle oli kermavaahdolla liimattu pikkuruinen macaron. Se macaron olikin ehdottomasti se paras kohta. Huomenna taas jatkuu viljaton-maidoton ruokavalio, ainkin huomasin, että jokin tuossa vehnä-sokeri-traktoriöljy-komposiittivalmisteessa oli sopimatonta.  Oli se kauniiseen rasiaan pakattu. Minulla oli vielä tunnin verran aikaa odotella junaa ja kävin katsomassa aseman vieressä olevaa modernin arkkitehtuurin helmeä, Euralille-ostosrysää. Olihan se rysä. Kotimatka meni ihan yhtä rattoisasti kuin menokin. Kotona olin hyvissä ajoin. Ihania nuo nopeat junat! Katsoin huvikseni VR:n lipunhintoja, kun manasin näitä kalliksi. Maksoin tästä meno-paluusta äkkilähtönä noin 50 euroa. Normaalihinta olisi ollut kympin enemmän, jos pari-kolme kk aiemmin varaa, voi saada puoleen hintaan. Hki-Lappeenranta maksaa Pendolinolla 93€ menopaluu, Intercityllä 82€, ja kestää pari tuntia. Matkaa on saman verran kuin Pariisista Lilleen. Ei tämä tainnutkaan olla kallista. Italiassa oli tosin enemmän hintavaihtoehtoja, halvalla pääsi. Niin tai näin, kannatti käydä! 

 

1350851404_img-82570baad9e0a3d85e16be27a
Bussia odotellessa katselin kaupungin metallivarustusta.
1350851412_img-3353e47678ac46eace39b4d54
Porte de Paris
1350851420_img-ea93b3a6125321580fcb6d2e0
Torin vilinää teatteriaukiolla.
1350851441_img-7f4c73afcccbaa54caba793ca
Katunäkymä vanhasta kaupungista.
1350851452_img-875b0f5b8f8e20b9676a16859
Katunäkymä vanhasta kaupungista.