Viime viikko vierähti sitten lähes kokonaan nettipimennossa. Pari kertaa pääsin lukemaan sähköpostit jonkun kaverin koneelta, muuten en tiennyt uutisistakaan mitään. Olin Tukholmassa MEDes-tapaamisessa, joten normaalit varajärjestelmät, koulun koneet jne. eivät olleet käytössä. Jouduin jättämään koneeni huoltoon ennen lähtöä, enkä siis voinut ottaa sitä mukaani. Olipahan kevyempi reppu sentään. Olin varannut lennot Ryanairilta, ja ilman ruumaan menevää matkatavaraa, koska ensiksikin ainoa matkalaukkuni on ihan tolkuttoman iso (muuttokuorma-kokoa), ja toiseksi Ryanair ottaa siitä lisämaksun. Viikon tavarat mahtuivat hyvin reppuun, eikä paino ilman tietokonetta ollut lähelläkään sallittua kymmentä kiloa. Koneesta oli hajonnut kovalevy. Onneksi minulla oli varmuuskopio, joskin kolme päivää vanha, mutta päätin elää sen kanssa, sillä tietojen palauttaminen olisi maksanut vähintään satasen.

Ryanair oli mielenkiintoinen kokemus. Systeemit on hyvin suunniteltu ja jos tuntee systeemin, voi lentää halvalla. Kaikesta mahdollisesta sitten pitääkin maksaa. Mennessä kaikkien käsimatkatavarat mitattiin laittamalla laukku mittojen mukaiseen kehikkoon. Edelläni yksi likkalapsi yritti tunkea järkyttävän isoa kassia kehikkoon, mutta tehtävä oli ilmiselvästi mahdoton. Takaisin tullessa taas vastassa oli vaaka, jolla punnittiin kaikkien käsimatkatavarat. Edelläni oleva nainen joutui maksamaan ylikiloista. Mitään irtonaista ei saa olla käsissä koneeseen mennessä, kaikki tavarat pitää saada mahtumaan siihen yhteen, mittojen mukaiseen käsimatkatavaraan. Joskus kyllä soisi muillakin yhtiöillä oltavan hiukan nuukempia käsimatkatavaroiden kanssa, kun ihmiset tuovat ihan järkyttävän isoja laukkuja käsimatkatavaroina ja sitten ne eivät mahdu mihinkään. Henkilökunta Ryanairilla oli ystävällistä, mutta jotenkin karjavaunufiilistä siellä oli. Erityisesti siksi, että varattuja paikkoja ei koneessa ollut, vaan heti, kun lähtöportti tuli taululle, matkustajat kiirehtivät jonoon saadakseen hyvät istumapaikat. Myös mainokset koneessa olivat hämmentäviä. Lisäksi silloin tällöin henkilökunta möi jotakin, mm. arpoja. Erikoistarjous, osta kaksi, saat euron alennusta!

Viikko Tukholmassa oli mukava. Työpajan aiheena oli trendien seuranta, teimme pientä trenditutkimusta, jonka pohjaksi olimme kaikki tuoneet nykyisistä oleskelukaupungeistamme kuvia mielestämme trendikkäistä ihmisistä. Lisäksi meille oli haalittu useita mielenkiintoisia puhujia, joista ainakin kolme oli MEDeksiä aiemmilta vuosilta. Mielenkiintoisia kaikki kuitenkin. Ihmettelin tosin, kun jotkut opiskelijat olivat hyvinkin kriittitiä puhujien suhteen – vaikkapa yhtä puhujaa kohtaan, joka oli aika nuori ja hirmu innoissaan työstään. Mahtaisiko monikaan noista kriittisistä opiskelijoista itse olla kovinkaan lahjakas puhuja?

Meillä oli majoitus järjestetty Klubbensborg-matkailijakodissa, yhteishuoneissa, kahdensadan kruunun (n.23 e) sopuhintaan. Paikka oli aivan upea, Mälarenin rannalla, vanhojen rakennusten ryppäässä. Tosin varmaan paikka on mukavampi kesällä, mutta hieno se oli nytkin. Jaoin huoneen kolmen Glascow'sta tulevan ja yhden ranskasta tulevan tytön kanssa. Tapasin myös ensi vuonna Helsinkiin tulevat opiskelijat, kuusi MEDes-opiskelijaa on tulossa, hyvä ryhmä. Pari italialaista, pari Glascowsta, muita, ööh, enpä nyt muista. Kivoja tyyppejä kuitenkin.

Loppureissusta iski sitten flunssa. Olinkin ihan naatti, kun pääsin kotiin. Paluulento oli todella aikaisin, seitsemän aikaan, mutta menin viimeiseksi yöksi lentokentän viereen hotelliin nukkumaan. Se oli hyvä veto, sillä siellä Klubbenborgissa minua yskitti vietävästi, ja epäilinkin ensin taudin olevan jotain allergiaa, kun se tuntui aina yön aikana pahenevan. Oli hyvä idea mennä jo ajoissa sinne kentän kupeeseen, ei tarvinnut huolehtia matka-ajasta eikä bussin aikatauluista. Pääsin illalla saunaan (aaah), nukuin hyvät yöunet viiteen saakka, sain aamupalaa ja olin virkeänä kuuden maissa kentällä. Kotiin päästyäni oli väsyneempi kuin kuvittelinkaan; matka Nationin metrolta oli tuskaisen pitkä, kaupassakin piti käydä, eikä portaita olisi jaksanut kiivetä ylös. Sunnuntai menikin sitten peiton alla.

Maanantaikin meni etupäässä peiton alla, vaikkakin raahasin itseni mäkkihuoltoon hakemaan konetta. Sihen menivätkin päivän voimat. Sitten piti yrittää saada tiedostot palautettua. Olin tehnyt varmuuskopion Time Machine -ohjelmalla. Se oli pettymys, sillä tiedostojen palauttaminen ei onnistunutkaan kerralla. Ei mitään selitksiä, pelkkä virhelappu ilmestyi ruutuun. Sain tiedostot palautettua, mutta ne piti hakea kansioittain. Ohjelmakansiota palauttaessani sain pelkät tyhjät kansiot, eli jouduin hakemaan ne yksitellen. Koko päivä meni siinä hommassa, ja olin ihan poikki. Nettiyhteyttä en meinannut saada millään palautettua. Olin ollut siinä uskossa, että kun varmuuskopiolla on koko järjestelmä, sen voisi myös palauttaa kokonaisena – yhteyksineen, salasanoineen päivineen. Nyt esim. mail asentui kuin uutena asennuksena, vanhat postit sain sinne haettua, mutta ne tulivat erikseen "tuodut kansiot" -osioon, kaikki tunnukset oli luotava uudelleen. En löytänyt yhden tunnuksen salasanoja, toinen ei vaan muuten toimi, vain Fimug-meili toimii. Hyvä että se, kun sitä käytän eniten. Paljon riesaa tuli yhdestä kovalevystä.

Sattuneesta syystä nyt ei ole kuvaa… Saatan jossain vaiheessa lisätä jonkun Tukholma-kuvan, ehkä.