MEDes-kaverini Suomesta on viettämässä joulua kämpilläni Milanossa nyt, kun itse olen täällä Suomessa. Hän pitää seiniä pystyssä, tapaa kavereita, meitä MEDeksiä kun on ympäri Eurooppaa, olemmehan kuin yhtä perhettä - Perhettä nyt tarvittiinkin...

Hänellä oli ystävä iltaa istumassa lauantaina, ja kun ilta koitti ja ystävä oli lähdössä kotiin, ei asunnon ulko-ovi totellutkaan avainta. Kahteen pekkaan käänsivät, väänsivät kiersivät ja nostivat, mutta mikään ei auttanut. Sain puhelun yhdentoista aikaan, siis Milanossa kymmenen aikaan. En tosin skypen video-yhteydestä huolimatta osannut auttaa, mitään kikkaa en keksinyt, mitä ei olisi jo kokeiltu. Ehdotin lukkosepälle soittamista, tosin joulunpyhien aikaan yöllä ei taida olla helppoa löytää sellaista. Onneksi siellä oli tämä italialainen kaveri, muuten olisi ollut aika karua yrittää saada apua. Ja olipahan seuraa.

Kun minusta ei ollut apua, apuun kutsuttiin lisää MEDeksiä. Paikalle saapui myös italialaisen kaverin veli, ja saapujille laskettiin avaimia teippi-paperi-viritelmän avulla (asunto on kolmannessa kerroksessa). Ovi ei auennut ulkopuolelta sen paremmin kuin sisäpuoleltakaan.

Lopulta paikalle saapui palokunta kahden auton ja kymmenen miehen voimin avaamaan yksiön ovea, hah, niin montaa ukkoa ei edes mahtuisi kämppään sisään. Katu suljettiin ja tikasauton avulla ukkoa tuli ikkunasta sisään, kello lienee ollut silloin vähän yli kaksi yöllä. Naapurit saivat siis kelpo viihdettä. Myöhäisestä ajankohdasta riippumatta lienevät ikkunaluukut raottuneet.

Ovi saatiin auki, eikä sitä tarvinnut rikkoa. Lukko sen sijaan muuttui partikkeleiksi, se olisi vaihdettava, mutta kuulemma koko ovi olisi hyvä vaihtaa. Sekä ovi että lukko oli palomiesten mielestä niin vanha, että se olisi jumittunut hetkenä minä hyvänsä. Lukko ja painikkeet olivat siis poissa, mutta ovi paikoillaan. Ja onneksi turvalukko myös, sillä saisi oven sisäpuolelta lukkoon.

Seuraavana päivänä, siis eilen, soitin sitten vuokranantajille, mutta en saanut heitä kiinni. Laitoin tekstareita, ja vihdoin iltapäivällä sain puhelun. He olivat lomareissulla ulkomailla, mutta lähettivät kohtapuoleen numeron, johon voisin soittaa seuraavana aamuna. Toivottivat hyvää joulua ja olivat pahoillaan tapahtuneesta.

Tänään sitten soitin numeroon, en tiedä oliko se lukkosepän vai isännöitsijän vai minkä numero, mutta ilmeisesti vuokranantajat olivat jo kertoneet alustavasti mistä oli kyse. Harmillista, kun siellä vastataan vain pronto eikä koskaan tiedä, kenen kanssa puhuu tai onko soittanut oikeaan numeroon ollenkaan. Eikä sitä osaa paikallisesti vielä tiedustellakaan. Ehkä opin senkin vielä. Apu tuli kuitenkin, olin itse skypen päässä, kun lukkoseppä tuli paikalle, paikalla oli lähes kaikki MEDes-porukka Milanosta, Pari MEDestä pitämässä seuraa ja tulkkaamassa lukkosepän juttuja, yksi toi ruokaa (ulos kun ei pääse jos ei saa ovea lukkoon). Olemme siis yhtä perhettä, se tuli todistettua, apua tulee, kun sitä tarvitsee.