Päätimme ystäväpariskunnan kanssa lähteä viettämään sunnuntaipäivää Genovaan. Sinne on Milanosta parin tunnin junamatka, paikallisjunalla puoli tuntia enemmän. Opiskelijoina valitsimme tietysti tämän. Ero ei kuitenkaan ollut huikean pitkä, mutta hinta, 9,10 euroa, hiveli opiskelijoiden lompakkoja. Varsinaisia opiskelijahintoja täällä ei junissa ole, mutta ero eri junatyyppien välillä on aika iso. Säätiedotuskin lupaisi keväisiä ilmoja, joten siis menoksi!

Aamun junamatka sujui mukavasti, reilu parituntinen meni maailmaa parannellessa. Lähtö oli kohtalaisen aikaisin, sillä juna lähti jo kahdeksan maissa. Matka asemalle on onneksi nopea, kämpiltäni on suora bussiyhteys, ja aikaa kuluu parikymmentä minuuttia. Maisemat täällä ovat mukavia, enimmäkseen peltoja ja kyliä tai kaupunkeja, tai sitten vuoristoa. Siellä, missä ei ole vuoristoa, maisema onkin sitten pohjanmaatakin litteämpää (mikäli sellainen on mahdollista).

Emme tunteneet kaupunkia ennestään, minä olen siellä kerran pikaisesti käväissyt, mutta en silloin ehtinyt juurikaan hahmottaa kaupunkia. Kaunis ajatus oli katsoa etukäteen netistä mukavia kohteita, mutta en sitten ehtinyt kuin karttaa vilkaisemaan, jotta hahmottaisin, missä vanha kaupunki sijaitsee. Kaverit olivat katsoneet jotain, mutta aika heikoilla eväillä olimme kuitenkin. Tärkeintä olisi siis kuljeksia kaupungilla, aistia ilmapiiriä ja katsella ihmisiä. Akvariumissa he halusivat käydä.

Melko helposti löysimme vanhan kaupungin. Tosin, kun kuljeksimme vanhassa kaupungissa, tulimme vanhan kaupungin sisääntuloportille, joten, eh, löysimme sen kuitenkin. Kaupungilla oli useita infopisteitä, vaikka ei ollutkaan mikään turistikausi, ja yhdestä turisti-infosta saimmekin oikein hyvät neuvot ja ohjeet. Ajoimme julkisen liikenteen hissillä (!) kaupungin ylempiin osiin, josta oli komeat näkymät kaupungin yli. SIeltä kävelimme takaisin alas, ja katselimme historiallisia palazzoja. Olisi ollut kiva käydä sisälläkin, mutta seurue piti kiirettä. Kävimme syömässä satamassa, söin friteerattuja mereneläviä salaatin kera, ja se oli kyllä mainiota.

Akvarium oli kieltämättä käymisen arvoinen. Kehuvat sitä Euroopan suurimmaksi. Paikalliset lapset olivat parhaiten perillä aiheesta: "syödään, syödään", kaikui joka toisen akvaarion edestä. Kaikkea sitä siellä näkyikin, jota oli lautasella äskettäin ollut, ja lisäksi myös mm. haita, meduusoja ja jättikokoinen kilpikonna, jonka kilven halkaisija oli noin puolitoista metriä. Valitettavasti delfiinit eivät halunneet näyttäytyä, mutta hylkeet leikkivät keskenään niin että vesi kuohui ja roiskui.