Muutosta on nyt kulunut kolmisen viikkoa. Tuntuu toisaalta ihan siltä, kuin en olisi missään ollutkaan, toisaalta tuntuu siltä, että olen vain kesälomalla ja kohta taas lähdössä seuraavaan paikkaan. Koko homma varmaankin valkenee, kunhan koulu alkaa ja arki asettuu. Pari kassillista tavaraa lojuu vieläkin tuossa työhuoneen nurkassa odottamassa loppusijoitusta. Se on tosin sellainen nurkka, jolla on taipumusta tavarankeräilyyn ja joka minua runsaudellaan masentaa. Pitänee ottaa ryhtiliike avuksi ja laittaa romut järjestykseen ja roskat riviin.

Kotona on kuitenkin kaikenlaista tapahtunut, vaikka päällisin puolin elämä jatkuu samanlaisena. Toinen lapsista on lähtenyt kotoa, muuttanut mielitiettynsä kanssa asumaan, ja toinenkin on täysi-ikäistynyt, itsenäistynyt ja viettää vähemmän aikaa kotona, vaikka täällä vielä asuukin. Nuoremmalla kotona asumista varmaan paljonkin helpottaa ajokortti ja Muorin auto, joilla mukavasti pääsee täältä metsän siimeksestä sivistyksen pariin. Niinpä meitä on enimmäkseen täällä kotona kaksi vanhaa varista, jotka toisilleen raakkuu. Talossa on yksi tyhjentynyt huone, joka tässä päivänä eräänä muutettiin vierashuoneeksi. Meilläkin on nyt sellainen ylellisyysasia, joten ystävät hyvät, tänne yökylään!

Näiden kolmen viikon aikana, kun olemme olleet kotona ja Murullani on kesäloma, hän on purkanut vanhoja pihavarastoja. Ne olivat ihan hirveät, haisevat ja rumat röttelöt, jotka tosin olivat oikein tarpeeseen tontille muuttaessamme. Silloin tontilla oli vanha mökki 30m2, pihasaunaröttelö ja varastoröttelö. Kohta ei ole enää yhtään röttelöä! Vain uusi, kaunis, hieno talo. Röttelöiden sisältö heitettiin suurelta osin irtolavalle, lopuille ostimme tänään sellaisen autotallinkorvikkeeksi suunnitellun teltan. Sinne saadaan tavaroita väliaikaisesti sateelta suojaan. Paljon varastoissa oli sellaistakin, jota vain ei oltu saatu kiikutettua pois, niinkuin vanhoja, käytöstä poistettuja tietokoneita. Nyt nekin saivat kyydin Ämmässuolle.

Minun poissa ollessani äijät (mies ja poika) olivat onnistuneet elelemään ihan ihmisiksi. Täällä oli siivottu ja hoidettu huushollia ihan kunnolla. Siitä huolimatta kaikenlaista tekemätöntä on tullut eteen: kukaan ei ole käyttänyt jauhoja, ryynejä tai muuta kuivamuonaa kaapeista ja kaapintäydeltä oli vanhentunutta kuivatavaraa poisheitettäväksi. Lakanapyykkiä kukaan ei liene pessyt, kun kaapissa vielä oli pestyjä käytettäväksi; eilen pesin viisi koneellista pyykkiä, kun yleensä niitä pestään meillä koneellinen viikossa. Luxus-uima-altaani on vieläkin täyttämättä, kun en ole jaksanut paneutua siinä olevan reiän etsintään ja paikkaamiseen. Monta asiaa on tehty, mutta monta vielä tekemättäkin ja senhän tietää, että raskaimpia töitä ovat ne tekemättömät.

Muuttoon liittyvät asiat on jotakuinkin tehty. Vielä lauantaina laitoin postiin vakuutusyhtiölle Ranskaan kirjeen, jossa on todisteet asunnosta pois muuttamisesta. Samalla postireissulla laitoin myös kirjeen Italiaan, jossa on viime vuotisen kaasulaskun yli maksetun summan palautusshekki. Milanon kaasulaitos A2A lähetti melkein vuosi muuton jälkeen ankaran pommituksen jälkeen shekin, jolla saisin minulle kuuluvat 51,56 euroa. Vahinko vain, että shekkiä ei oltu allekirjoitettu; se oli arvoton. Silloin ei kuulemma valtakirjalla mitenkään kukaan voinut asiaa hoitaa. Nyt soitin sinne uudelleen, kun sähköposteihin ei kukaan vastannut, ja heittäydyin kielitaidottomaksi. Yllättäen sieltä löytyi englanninkielentaitoinen henkilö, joka kysyi, eikö minulla olisi Milanossa ketään ystävää, joka voisi asian hoitaa. Tokikin on! Samoin Pariisilaisen internetfirman kanssa, he eivät mitenkään halunneet minua ymmärtää, vaikka kieltä molemmat tarpeeksi ymmärsimmekin. Liittymän sulkeminen maksaa 45 euroa, mutta sulkemisesta ei tarvitse maksaa, jos voi todistaa muuttavansa maasta. Kulttuurit kolisivat vastakkain ja he päättivät laskuttaa minulta liittymän sulkemisesta ja myöhemmän kirjeen mukaan myös modeemeista ja muista tarvikkeista, joita mukamas ei oltu palautettu. Sitten, kun heittäydyin kieltä osaamattomaksi, sain puhelimeen jonkun, joka puhui englantia niin hankalalla aksentilla tai murteella, etten millään meinannut saada tolkkua, hän kuitenkin vain totesi, että "elä murehi, kaek'hoituu, ei tuu mittää laskuu". Veikkaan, että hän oli jostain Singaporen suunnalta kotoisin, kieli oli vaikeampaa kuin skottimurre. Joka tapauksessa, modeemit ynnä muut oli rekisteröity palautetuiksi ja dokumentit muutosta riittivät aivan mainiosti, vaikka aiemmin ei mitenkään riittäneet. Mitä tästä opimme? Ei kannata puhua paikallista kieltä, vaan kannattaa olla kielitaidoton. Näissä kohdin. Tänään myös kuulin, että agenttini Pariisissa oli saanut vuokravakuuden palautusshekin. Sekin on siis hoidettu! Näköjään ylittämätön este näille maksujen palautuksille on maasta toiseen rahan siirtäminen. A2A Milanossa ilmoitti aiemmin, että on heidän sääntöjensä vastaista maksaa mitään ulkomaille, koska siitä tulee kuluja. Uskomatonta! Se on kansainvälinen yritys, eikä kykene tuollaiseen… Ehdotin vieläpä, että jos maksusta tulee kuluja, voisivat vähentää kulut summasta, mutta ei… Shekin lunastaminen Ranskassa olisi maksanut sekin vitosen. Ehdotin myös, että olisivat lähettäneet ihan oikean, allekirjoitetun shekin, mutta eihän sekään käynyt päinsä. Varmaan sekin olisi ollut sääntöjen vastaista.

Vielä pitäisi päivittää portfolio, sinne pitää saada viime lukukauden projektit ja samalla jotain vanhempaa voisi pudottaa pois. Ensi vuoden kursseille pitää opetusmateriaalit päivittää ja jotain pikkuhommaa on vanhoilta asiakkailtakin tullut jo. Kuva Nuuksiosta.