Puristan projektia. Vihdoin se vaihe, jollin voi todellakin tuntea tekevänsä jotain eikä vain olevinaan tekevinään. Onneksi teen yksin, ei tarvitse muista huolehtia eikä sopia aikatauluista. Opettaja, jos häntä nyt siksi voi kutsua, on myöskin tyytynyt katsomaan sivusta. Eilen minun piti mennä koululle ja tehdä sen mallin kori valmiiksi, mutta ajattelin ensin käydä pajalla, kun ensi viikolla pajat on varmaankin ihan turvoksissa, kun kaikilla projektit ovat lopuillaan. Pajalle siksi, että halusin opettajan vastustelusta huolimatta kokeilla, voisinko valmistaa lämpöputkilla varustetun passiivijäähdyttimen serveriin. Ostin jäähdyttimen, jossa oli lämpöputket, kun en löytänyt pelkkiä lämpöputkia. Purin siitä jäähdytysrivat ja tein tölkkien pohjista uudet. Hyödynsin vanhasta myös putkien kiinnityslevyn, joten saan sen kätevästi kiinni prosessoriin.

Pajalla saa kieltämättä hyvää palvelua, varsinkin kun matallipajan mestari on ekohenkinen ja tykkää kovasti kierrätyshenkisestä projektista. Hassua on sekin, että pajamestareiden kanssa tulen oikein hyvin toimeen ranskaksi, vaikka/koska he eivät mitään muuta puhu. Sen sijaan pahimpia ovat englantia osaavat opettajat, jotka yrittävät puhua englantia, ja jotka eivät voi käsittää, että sanat, jotka ovat samoja ranskaksi ja englanniksi, eivät välttämättä ole samoja suomeksi, ja jos ne ovat erikoisia, en niitä tunne. Silloin saan aina sellaisen "onko toi tyhmä" -katseen, jonka olen jo oppinut ohittamaan, sillä enpä olisi tässä, jos tyhmä olisin :o) Yleisneroksi tietysti pyrin edesmenneen kollegani Leonardon viitoittamalla tiellä, mutta kaikista ponnisteluistani huolimatta nykyisen maailmantietämyksen täydellinen hallinta lienee saavuttamattomissa. Pyrkimykset ovat silti sallittuja.

Tänään menin lauantaipäivästä huolimatta koululle sitten sitä serverin koria rakentelemaan. Se olikin aika hankalaa, hankalampaa kuin luulin. Elämähän olisi tosi tylsää, jos asiat olisivat helppoja, ja nyt ei ollut ainakaan sitä. Ne mokomat tölkinviipaleet olivat jäykkiä, liukkaita ja teräviä. Hanskat on pidettävä käsissä ja ne lipsuu ja eivät suostu yhteistyöhön. Kolmisen tuntia jaksoin ährätä ja sitten lisäsin liimaa ja lähdin kotiin. Huomenna liima lienee kuivunut ja toivottavasti homma vähän helpottuu. Koululle mennessäni poimin maasta yhden hyvänvärisen kaljatölkin, ja kun se kädessä lompsin koululle ja viikonloppuvahtimestari olikin vieras, hän ihmeteli ensin, että mitähän rouva kaljansa kanssa koulusta luulee löytävänsä. Hän oli silti kohtelias ja uskoi selityksen. Höpöttelin toki vähän projektista, johon materiaalia tarvitsen, ja hän sanoikin, että kas, se on tyhjä, kun hän luuli että minulla on juomat mukana. Kuulemma hänen lempparimerkkiään. 8,5 % olutta, yök. Maistuisi kuin olisi viinaa joukossa. Eipä täällä tosin ole mitenkään erikoista, että opiskelijoilla on oluet koulussa mukana. Silloin tällöin perjantai-iltapäivisin joku kipaisee laatikollisen olutta ja sitten juodaan ne pois viikon päätteeksi. Sen sijaan vahtimestari varmaan ei ihan heti olettanut, että minä olen koulun oppilas.

Meinaan vielä huomenna mennä, jos huvittaisi. Haluaisin mielelläni tehdä tämän pois ja pitää sitten vaikka päivän vapaata ensi viikolla. Projektien esittely on torstaina, ja ainahan sitä esittelyä voi parannella, jos aikaa on liiaksi. Näillä näkymin on, mutta vanhasta opittuna ei ole. Joku saattaa mennä pieleen ja sitten ei olekaan yhtään liikaa aikaa. Projektin esittelyn jälkeen minulla on tapaaminen tutorini kanssa, esittelen hänelle kaikki lukukauden aikana tekemäni työt. Samaan tilaisuuteen pitäisi kutsua myös projektia ohjannut opettaja, yksi assareista ja joku opiskelijakaveri. Kuulin tutoriltani, että opettajaani ei kuulemma kovin helposti tällaisiin tilaisuuksiin saa, johon totesin, että ei hänestä siellä varmaankaan mitään hyötyäkään olisi. Ehkä en sitten niitä assareitakaan vaivaa, enkä tunne tarvitsevani opiskelijakavereitakaan tueksi, joten ehkä tapaamme vain kahden tutorin kanssa. Enkä kesällä sitten toisin. Muutenkin tämä tilaisuus piti sopia vähän huonoon aikaan, koska livahdan Suomeen lomailemaan pariksi viikoksi lukukauden vaihtuessa. Täällä ei ole kahteen viikkoon opetusta ja minä livahdan. Tekee varmaan hyvää olla vähän kotona tuon projektin jälkeen.

Kuvassa muokkaamani jäähdytinelementti.