Tänään on ihanan aurinkoinen päivä. Päivän pituus on yllättänyt täällä, luulin ennen, että kesän ja talven päivien pituuksissa ei olisi paljoakaan eroa, mutta yllättäen pimeä tulee täälläkin melko aikaisin, jo viiden aikoihin. Päivä on nyt vain pari tuntia pitempi kuin Suomessa. Siitä huolimatta valoa on paljon enemmän, osin selkeämmän sään, osin auringon korkeamman sijainnin vuoksi. Aurinko nimittäin nousee korkealle, ja illan suussa sitten laskee todella nopeasti, tuntuu kuin se tipahtaisi taivaalta.

Aamuisin ilma on mukavan kirpeä, ei kuitenkaan pakkasen puolella. Muutama sadepäiväkin on ollut, mutta jos on ollut pilvistä tai sateista, sitten on taas paistanut aurinko. Aurinko lämmittääkin mukavasti kasvoilla, joten niinäkin päivinä, kun koko päivä pitäisi istua sisällä, on mukavaa poiketa lounaalle ja katsomaan aurinkoa.

Tällä viikolla olikin maanantai ja tiistai vapaata joidenkin paikallisten juhlapäivien vuoksi. Onneksi ruokakaupat olivat auki, en ollut älynnyt täydentää varastoja, ja tiistaina piti tehdä toivioretki lähikauppaan. Se olikin auki aivan normaalisti. Olen yrittänyt silloin tällöin tähyillä kaupan aukioloaikoja, mutta niit onkin sitten hankala löytää. Ei ole ovessa, ei nettisivuilla. Tähän asti olen ruokatavarani saanut, mutta pari kertaa olen ollut hieman huolissani, josko kauppa on auki vai ei; tai olen juossut sinne kieli vyön alla ja todennut, ettei se ole menossakaan kiinni.

Loppuviikosta, kun koulukin oli auki, sattui juuri kaikki ryhmätyöt niin, että piti olla kahdesa paikassa yhtä aikaa. Vaikea yhtälö näikin sukkelalle ihmiselle. Aina ei voi voittaa, mutta on kurjaa, kun ryhmä tekee töitä enkä ole mukana tekemässä. Varsinkin torstaisin tuppaa tulemaan kaikenlaista, mutta olen silloin luennoilla ja sen ryhmän kanssa olen vähän varuillani, sillä muut kolme ryhmäläistä kohtelevat minua jotenkin omituisesti, en tiedä mistä se johtuu mutta päättelin sen johtuvan siitä, että olen heidän äitiensä ikäinen, eivätkä he ehkä osaa päättää, kohtelisivatko opiskelijana vai signorana. Hassua, kun ei Suomessa koskaan ole ollut sellaista fiilistä, siellä opiskelijan rooli on vahvempi kuin ikärooli. Täällä nuoriso antaa minulle ja muille ikäisilleni auliisti istumapaikan bussissa, mikä tuntuu aika hassulta, mutta olen tästä ylettömästä kunnioituksesta myös mielissäni. Mahtaa olla kovaa palata Suomeen kun joutuu seisomaan bussissa ;o)