Koulu alkaa tahmeasti, hitaasti, on paljon vapaata ja toisaalta ihmettelemistä uudessa kaupungissa. Nettiä ei ole vielä(kään) kotona, joten siitäkään ei ole iloa. Jotakinhan sitä sitten tekee. Minä korhustan kotikoloa. Löysin sattumalta kaupan, jossa myytiin kangaspakan päitä, hyvälaatuisia ja kohtuukokoisia tilkkuja kohtuullisin hinnoin. Ostin palan huonekalukangasta, josta sitten ompelin joutessani tuolinpäälliset, jottei takapuoli puudu istuessa. Sisään laitoin kulmabasaarista löytyneet hirveännäköiset parin euron terassituolinpehmikkeet. Ostin sieltä myös kolme peiliä, joista laitan kokovartalopeilin seinään. Peileissä on ohut muovikehys, jonka ajattelin poistaa ja laittaa sitten karhuntarralla seinään kiinni. Luulen, että siitä tulee hyvä. Paikka ei ole kovin leveä, mikään "oikea" peili siihen ei varmaan mahtuisikaan.

Muuten maailma makaa täälläkin jotakuinkin mallillaan. Ensi viikko voisi minun puolestani jo alkaa, jotta pääsisi tästä tekemään jotain. Onneksi armas asiakkaani on muistanut minua töillä, nyt on aikaa ja aika kuluu mukavasti kun jotakin tekee. Rahantulokaan ei ole pahasta.

Uutisiakin tuli: kypsyysnäytteeni on hyväksytty, siis kandidaattius lähestyy.