Terveisiä Bolognasta. Opiskelukaverini Suomesta, joka nyt viettää MEDes-vuottaan Glasgowssa, on tullut tänne Milanoon joulunviettoon, ja pitää asuntoni seiniä pystyssä sitten, kun itse olen Suomessa. Hänen kämppäkaverinsa Glasgowsta, italialainen, oli tullut kotiinsa jouluksi, ja pyysi meitä kylään katsomaan Bolognan kaupunkia.

Eilen aamulla sitten suuntasimme asemalle, aamupäivällä lähtevään junaan. Liput olimme ostaneet jo etukäteen. Milanossa oli 5–10 cm lunta, ja niinpä junaliikenne oli sekaisin. Junamme kuitenkin pääsi lähtemään puoli tuntia myöhässä. Kaikki junan ovet eivät auenneet, ja juna oli tupaten täysi. Vaunussa oli viileää, mutta onneksi oli vaatetta päällä. Onneksi oli paikkaliput.

Perillä Bolognassa oli täysi kaaos. Siellä lunta oli tullut vähän enemmän, ja ahkeran suolaamisen ja auringon lämmön surauksena suuri osa lumesta oli suolavetenä, ja se lumikin oli lähinnä loskaa. Kaupungissa on paljon katettuja jalkakäytäviä, kaarikäytäviä, joiden lattia on tehty mosaiikkilaatasta ja ne ovat sileitä, eli siis hirmuisen liukkaita.

MEDes-kaverimme, sekä hänen poikaystävänsä veivät meidät heidän kämpilleen lounaalle, jossa saimme paikallisia tortelliineja. Oli hyvää, ja kieltämättä hieman erilaisia kuin tavalliset tortelliinit. Söimme myös jälkiruoaksi joululeivonnaista, en muista mitä niistä, mutta kuulimme myös niistä kaikista (joita en enää muista) ja niiden eroista. Panettone on erityisesti täältä MIlanon alueelta. Taidanpa viedä kotiin sellaisen. Se, jota söimme, oli pullan tapainen, kakun muotoinen leivonnainen, jossa oli suklaapalasia sisällä. Panettonessa on ilmeisesti hedelmänpaloja. Ehkä niissä on muitakin eroja...

Lounaan jälkeen lähdimme kävelylle kaupungille; meille oli katsottu valmiiksi hyvät kohteet ja mukava reitti, joten lyhyestä vierailusta huolimatta näimme paljon, ja myös kuulimme paljon tarinoita kaupungista ja sen elämästä. Kävimme keskiaikaa esittelevässä museossa sekä kaupungin taidemuseossa, vierailimme myös kirkossa, joka ei koskaan tullut valmiiksi, sekä seitsemän kirkon kirkossa...

Kaiken kaikkiaan kaupungista jäi kaunis mielikuva, harmi vain, että meillä oli vain muutama tunti aikaa tutustua siihen, ja pimeä tuli niin varhain. Meidän piti kiirehtiä 19.50 junalle.

Junaa ei tosin koskaan tullut, se vain katosi taululta. Tosin taulu oli täynnään vilkkuvia PERUTTU-tekstejä ja myöhästymisaikoja. Onneksi "oppaamme" olivat vielä mukana, ja he onnistuivat selvittämään meille, että seuraava paikallisjuna todellakin on lähdössä, eikä sitä tulla peruuttamaan, sillä paluulippumme olivat paikallisjunaan (11e), ja nopeampiin juniin olisimme tarvinneet kalliimmat liput. Pääsimme vihdoin junaan, ja sen piti lähteä 20.20, mutta lähti kolmisen varttia myöhässä. Saatoimme onneksi odotella lähtöä junassa istuskellen, vaunu oli (vähän liiankin) lämmin, eikä siellä ollut paljoa ihmisiä. Meidän vaunussamme oli vain muutama ihminen meidän lisäksemme. Alkumatka meni torkkuen, päivä oli ottanut voimille, samoin kuin pitkä odottelu asemalla. Onneksi kaverimme olivat varustaneet meidät eväin, sillä matka kesti odotettua kauemmin; välillä pysähtelimme matkalle ja seisoimme monilla asemilla melko pitkään.

Saavuimme vihdoin Milanoon puoli yhden maissa. Asemarakennus oli jo osin suljettu, saimme kiertää ovelta toiselle etsien ulospääsyä. Kysyimme neuvoa siivoojilta ja löysimme sen ainoan auki olevan oven... Tuurilla vielä pääsimme bussilla kotiin, ei tosin ihan oven eteen, mutta lähes, vaikka tuohon aikaan julkinen liikenne on juuri loppumaisillaan.