Eilen olin Salone internazionale del mobilessa (kansainväliset huonekalumessut, paikallinen Habitare). Katsoin vain design-osion, eli noin neljänneksen messuista, ja aikaa kului kuusi tuntia. Sen jälkeen sekä sielu että ruumis olivat rasittuneet. Ruumiista erityisesti jalat ja selkä huusivat apua. Näin paljon. Joitakin ihan avartavia näkemyksiä oli joukossa, mutta paljon oli myös öh, p••kaa. Tai siis sellaista, joka ei sovi minun silmääni eikä muuhunkaan ajattelun. Esimerkiksi akryylituoleja, joidenka muoto on lainattu sorvauista puutuoleista. Nämä tässä kuvassa matkivat tyylihuonekaluja. Paikalliset olivat kovin innoissaan näistä. Ne sorvattuja jäljittelevät olivat kyllä aika kauheita. Mieheni piti tulla perjantaina tänne messuille, mutta sinne jäi. Ei lentoja, ei murua. Pelkkää tuhkaa.

Tänään sitten puolestaan oli messu, siis kirkonmenot. Täällä piti olla suomalainen pappi pitämässä messua, ja Mustikka-kuoro (me noin kuusi henkeä) oli värvätty laulamaan. Mukana oli myös yksi vieraileva tähti, jonka nimeä en enää muista (jos kuulinkaan), hän kuitenkin lauloi mahtavasti bassoäänellään niin, ettei pieneen kirkkoon meinannut ääni mahtua. Seurakuntaa oli laskujeni mukaan paikalla parikymmentä, mutta pappi oli jäänyt tuhkapilven taa Loviisaan. Saimme kuitenkin puhelimitse pikasaarnan, ja saksalainen pappi jakoi ehtoollisen. Olimme siis kuitenkin Herran nuhteessa.

Päätimme messun suvivirteen. Ulkona olivat puut juuri puhjenneet uusiin lehtiin, kukkivat puut lopettelevat kukkimistaan ja heinänuhaiset aivastelevat. Kyllä se kevät sinne Suomeenkin tulee kunhan täältä kerkiää.

Huomenna menen seisomaan messuille osastollemme Salone Satelliteen, osasto B33/35/37. Siellä siis esittäytyy MEDes-vaihto-ohjelma. 7 koulua, 5 vuotta, 3 kohdemaata, 1 eurooppalaisen muotoilun maisteri (Master of European Design). Vielä huomenna avoinna, tervetuloa!