Täällä ei pankkiin lompsita ihan noin vain; suuren mailman malliin pikkuisessa kolmen virkailijan lähiökonttorissa on "hissiovet", sellaiset pienet, pyöreät kopit, joihin mahtuu varmasti vain yksi kerrallaan. Vain laihat. Ensimmäisenä päivänä änkeydyin matkatavaroineni siihen, ja nipin napin onnistuin pääsemään sisään. Ulos pääsinkin armosta jo avoimesta ovesta. Ovi aukeaa, kun nappia painaa, sinne mennään sisään, ja ovi sulkeutuu. Vasta sitten konttorin puoleinen ovi avautuu. Ne, jotka eivät syystä tai toisesta mahdu tai pysty käyttämään noita ovia, päästetään varmaankin sivuovesta, joka johtaa ulkoa suoraan konttoriin. Ehkä se ei heidän mielestään ole riski. 

Eilen kuitenkin menin pankkiin, olin jo avannut tilini aiemmin, ja nyt menin hakemaan pankkikorttia. Minulla piti olla Politecnicon opiskelijana edullinen tilisopimus, johon ei kuulu maksuja. Yksi rivi maksutaulukossa olikin tyhjä, mutta maksuja on silti ihan riittämiin. Tavallista pankkikorttia en saanut, jolla voisin maksaa ja se veloitettaisiin tililt. Sen sijaan sain ladattavan pankkikortin, johon voin pankkikonttorissa käydä lataamassa kerralla 30-1500 euroa rahaa, ja lataaminen maksaa kaksi euroa. Nostot pankin omilta automaateilta ovat ilmaisia, mutta muiden pankkien automaateilta 1,75/kerta. Ja joku kahdeksan euron maksu kuukausittain kuitenkin oli. Meikäläisen tyylisen pankkikortin saamiseksi olisi pitänyt siirtää sinne tilille vakuudeksi 5000 euroa. Eivät näköjään paljoa luota. Toisaalta, virkailija ei kysynyt henkkareita, kun hain kortin ja latasin sen. Olenhan luotettava Sengora, ja jo melkein tuttu.