Nyt piisaa lämmintä. Vielä kun aina muistaisi päiväksi laittaa lukut ikkunoihin, ettei koko huusholli olisi saunana, kun kotiin tulee. Eniten se haittaa juoksemista, kun nyt olen hankkinut itselleni tällaisen uuden riippuvuussuhteen. Illalla vähän viilenee, mutta ei paljoa. En ole kuitenkaan vielä niin pahassa jamassa, että aamuvarhaisella lähtisin juoksemaan. Tosin se vähän kutkuttaa mieltä, myönnettäköön... Hulluus on paitsi tarttuva, myös laajeneva ominaisuus. Kun hulluudelle antaa vähän periksi, se tuppaa laajenemaan ja viemään enemmän aikaa ja huomiota.

Tänä viikonloppuna oli ohjelmassa kurssien loppukokeisiin valmistautuminen. Yksi osa siitä oli aurinkokennon mallin teko, jonka sain tänään valmiiksi. Se veikin enemmän aikaa, kuin olin arvannutkaan. Leikkasin 180 kuusikulmaista palaa kevytlevystä, ja liimasin ne kankaalle ikäänkuin kaakelilaatat ilman saumalaastia. "Laatat" ovat pieniä, vain 4 cm levyisiä, joten koko homma on puolisen metriä kanttiinsa. Jos joku on joskus laatoittanut kuusikulmaisilla laatoilla koko kylppärinsä lattian, niin nostan hattua! Aika kinkkistä sommiteltavaa. Meillä kotona on vain naliskanttista, sitä oli helppo laitella (tosin rakas mieheni tuli perässä ja oikoi vaimon hutiloimat laattarivit ;o)

Toinen homma ensi viikolle on iki-ihana ruokamuotoilukurssin loppututkielma. Tein sen karjalanpiirakoista, pasticceria careliana. Tutkimusosan kirjoitin perjantaina. Oli pitkä päivä, mutta sain tehtyä. Hauskin osa, se, joka minusta on se DESIGN-osa, alkaa tänään, ihan kohta, sillä kokeilen tehdä uusia variaatioita, kehittää karjalanpiirakkaa edelleen. Pitäydyn muodossa ja riisissä, mutta teen kolmea erilaista pohjaa ja kolmea erilaista täytettä. Pohjiin laitan perinteisen ruistaikinan, perinteisen ruistaikinan kaakaolla höystettynä ja filotaikinan. Täytteitä teen riisipuuropohjaan maustettuna appelsiinilla, omena-rusina-kaneli -seoksella ja kaakao-suklaa -höysteellä. Ja muutama perinteinenkin pitänee tehdä, toki. Päätin, että karjalanpiirakka, ollakseen karjalanpiirakka, pitää olla ohueen, päälle rypytettyyn kuoreen tehtytossunpohja, jonka sisällä pitää olla kostea ja pehmeä, puuromainen täyte. Lopun voisi sitten säveltää. Tosin minusta oikeaan tossunpohjaan kuuluu mieto maku, eli chilit ja muut sellaiset jätän suosiolla pois, makujen pitää olla pohjoismaisen oloisia. Muuten sitä sietäisi jo kehitellä. Eikä ne riisi- ja perunapiirakatkaan NIIN perinteisiä ole; riisi on tuontitavaraa ja pottuja on kasvatettu vasta reilut sata vuotta laajemmassa mitassa. Aika uutta siis.

Eilen oli taas naapurissa remppamiehet paikalla asentamassa keittiökalusteita. Hienot tuli, joo. Vain kolme reikää mun puolelle tällä kertaa. Tulevat paikkaamaan maanantaina, hehehe.

En ole kuullut vielä mitään vuokranantajista. Muutto lähestyy, eivätkä he ole ilmaisseet haluaan tulla katsomaan asunnon kuntoa. Tosin, ovathan he täällä joutuneet käymään pariin kertaan. Laitoin heille noin viikko sitten meiliä. Ehkäpä minun pitää soittaa heille, nämä italialaiset eivät oikein ole huomanneet tämän kirjallisen viestinnän riemua. Vaikka kuinka sovitaan, että kirjoitetaan meili, niin aina tulee soitto. Se on heidän mielestään siten varmempaa.

Kovasti mielessä pyörii myös jo huushollin tyhjentäminen, mitä saa ahdettua kapsäkkiin ja 20:een kiloon ja mitä jää tänne ja mihin ne sitten laittaa? Fillarista ei enää valittavasti ole huolta.

Valitettavasti ei ole kuvaa... eikä viimeksi. Ei jaksa, anteeksi hyvät ystävät ja kylän ukot.