... ei kun milanolaiset! Koko kaupunki on sekaisin, kun Inter pelaa par'aikaa jotakuta vastaan ja ilmeisesti on voitolla mekkalasta päätellen. Inter lienee paikallinen joukkue... Kävin puolenpäivän jälkeen kaupungilla, ja jo silloin oli väkeä kuin pipoa ja huuto ja tööttäily jo vauhdissa. Nyt, kun matso on meneillään, en haluaisi olla lähelläkään DUomoa, sellainen älämölö ja tungos siellä on. Inter on kuulemma jo voittanut kaksi tärkeää sarjaa tai jotain, ja nyt jos tänään voittavat niin ei kuulemma kukaan muu ole samana vuonna voittanut kaikkia kolmea, joten johan siinä on syytä laittaa torvet soimaan. Nyt siis kaikki pitämään "testaa torvesi"-päivää.

Kaupungilta kävin hakemassa lahjan pikku Pööpötilleni, joka pääsee ylioppilaaksi juuri nyt. Arvosanatkin olivat suorastaan mairittelevat. Löysin lahjan, jonka luulen olevan mieleen; hän on lähdössä paitsi opiskelemaan, myös pois kotoa, joten kodintavaraa on tarvis tietenkin ja italialaista tisainia tietysti pitää olla. Puolentoista viikon päästä lähden kotilomalle juhliin.

Viikon ruokamuotoilutehtävä on valmistaa focaccia-leipä tai halvaa. Valmistaudun halvanvalmistukseen. Kalliiksi tosin tulee halvanteko, kun pitää kaikenlaisia pähkinöitä ja muita erikoisia aineksi ostaa. Kiloittain ne eivät ole kovin kalliita, mutta niitä on ostettava isoja pakkauksia ja montaa lajia. Mielenkiinnolla odotan, mitä tästä tulee. Ohje oli aika erikoinen, halvasta tullee erilaista, kuin mitä olen Suomessa maistellut. Tuo kurssi on osoittautunut enemmänkin kokkaus- tai ruokakulttuurikurssiksi, muotoilua ei ole vielä tullut eteen siinä muodossa, kuin minä sen koen, eli uuden luomisena. Olemme tehneet erikoisia tai historiallisia ruokalajeja valmiista resepteistä, mitään uutta luovaa ei ole vielä pyydetty tekemään. Tosin minulla on tapana soveltaa kaikkea, varsinkin kokkaillessa... uutta tulee siis luotua, tarkoitus tai ei. Etukäteen kuvittelin, että tekisimme myös jotain uusia sovelluksi, mutta ehkä sekin vielä tulee.

Maanantaikurssi menee aina vain mielenkiintoisemmaksi. Nyt valitsimme kotoa sähköllä tai magneetilla toimivat laitteen, ja teemme siitä ryhmätyönä jonkin sovelluksen; tarkoituksena ymmärtää laitteen toimintaperiaate ja soveltaa sitä johonkin muuhun, tai tehdä uudella tavalla periaatteessa samoin toimiva teos, ei välttämättä laite. Joku jo sai virtapiirin toimimaan kuparilangoilla sitruunoiden läpi. Hauskaa. Tosin tämän kurssin nimi voisi minusta mieluumminkin olla konseptisuunnittelu, kun taas konseptisuunnittelukurssin nimi voisi hyvin olla tuotesuunnittelu, eikä toisinpäin. Samapa tuo, samat asiat kuitenkin!

Kuntoiluinto jatkuu. Kävin ostamassa uuden uimapuvun, kun olen kevään aikana saanut vanhan virttymään. En tosin ehtinut tänään hallille, enkä juoksemaankaan, mutta teinpä pari reissua kaupunkiin pyörällä.

Kuvassa on kohde, jota olen pitkään miettinyt, mikä kumma se voisi olla. Varmuutta ei vieläkään ole, mutta milanolaiset sanovat sitä vesitorniksi. Käyttötarkoitus on vielä jotenkin hämärä, ei tunnu oikealta. Miksi vesitorni olisi noin pieni? Mihin tarkoitukseen sellainen vesitorni olisi? Kuva on huono, kuvaan joskus paremman oikealla kameralla. Torni on kuitenkin hahmotettavissa, se on Garibaldin asemapihan vieressä ja se on päällystetty värikkäillä laatoilla. Kuka tietää?