Olipas lentävä lähtö. Kun arviointi oli hoidettu keskiviikkona puolen päivän aikoihin, lähdin kotiin lounaalle ja pakkaamaan. Muruni tuli illalla, kävimme syömässä ulkona ja pakkailin loput. Liekö ollut jännitystä ilmassa vai mikä lie, mutta asioiden mutkistamiseksi vatsani meni sekaisin…

Torstaina sitten söimme aamupalaksi sen, mitä vielä oli jäljellä, putsasimme loput kaapit ja pakkasimme loput tavarat. Lounaan jälkeen tulikin kummitätini miehensä keralla hakemaan lainatavaroita. Nyt olikin helpompaa kuin Milanosta lähtiessä, kun suurin osa tavaroista oli lainassa. Milanosta lähtiessä piti hankkiutua eroon keittiökamppeista ynnä muusta käytännöllisestä romppeesta, jota en saanut kapsäkkiin mahtumaan, mutta en halunnut roskiinkaan heittää. Silloin yksi opiskelijakaveri kävi hakemassa itselleen keittiövarustuksen ja taisi olla tyytyväinen, niinkuin minäkin 8o) Nyt eii tarvinnut murehtia siitä, senkuin muistelin, mitä oli keneltäkin tullut ja koetin pakata sen mukaan.

Asunto oli äkkiä tyhjennetty, 14 neliöön kun ei niin paljoa rompetta mahdu. Pakkaaminenkin oli helpompaa, kun ei kaikkea tarvinnut yhteen matkalaukkuun ängetä. Pakkasimme illalla autoon sen verran, mitä saatiin mahtumaan takaluukkuun näkymättömiin ja loput pari kassia ja repun jätimme vielä asunnolle. Lähdimme vielä pienelle kävelylle keskustaan, kun olimme luvanneet mennä yöpaikkaan puoli kahdeksan maissa. Metrolippujakin oli vielä jäljellä. Kävimme kävelemässä Seinen rannalla ja söimme crepit. Olikin jo kantamisesta kohtalainen nälkä, vaikka ihan kunnon lounas oli syöty.

Illan suussa menimme tuttavapariskunnan luo. Meitä odotti illallinen, ja loppuilta menikin rattoisasti maailmaa parannellessa. Seuraavana päivänä söimme tukevan aamupalan ja kävelimme asunnolle avaimia luovuttamaan. Meillä oli tapaaminen välittäjän kanssa puolilta päivin. Hän totesi asunnon kunnon ja otti avaimet, sovimme takuusumman palauttamisesta ja lähdimme kohti pohjoista. Auto oli moukan tuurilla ilman parkkimaksua kadun varressa, lappua ei onneksi ehtinyt ilmaantua, vaikka aika tiuhaan näyttävät niitä valvovan. Otimme riskin, kun pysäköintiä varten olisi ppitänyt ostaa kortti, pelkkiä kolikoita ei automaattiin voi työnnellä. Lisäksi sakko oli huhun mukaan niin pieni, että ei kannattanut nähdä vaivaa. Moukilla kävi tuuri, eikä sakkoa tullut, vaikka asennoiduimme siihen, että hyvinkin saattaa tulla. Illan ja yön toki on ilmainen parkki, mutta aika monta tuntia se ehti siinä seistä maksullistakin aikaa.

Meillä oli navigaattori, jonka Muru oli ostanut tätä reissua varten. Se oli kyllä hyvä olemassa. Oli leppoisaa ajella vieraiden kaupunkien halki, kun rouva satelliitissa istuen meitä ohjasti. Ensimmäisenä päivänä ajoimme Dieppeen (josta kuva). Yövyimme halpishotellissa ja katselimme maisemia. Komeita jyrkänteitä oli, mutta viileä merituuli. Varjossa suorastaan paleli.

Seuraavana päivänä jatkoimme Belgian Oosteniin, jossa yövyimme toisen yön. Oli kiva ajella pieniä teitä, pysähdellä ja katsella maisemia. Oostenista sitten otimme vauhtia, söimme Alankomaissa lounasta ja illallistimme Saksan Hampurissa. Hampurissa yritimme varata lippuja Travemündestä Helsinkiin lautalla, mutta eipä meitä onnistanut, vaan saimme liput Tukholmasta Helsinkiin. Travemündestä olisi päässyt vasta viikon päästä, emmekä jaksaneet odotella. Siispä lähdimme ajamaan kohti Tukholmaa. Kööpenhaminan liepeillä moottoritie Malmöhön oli suljettu, ilmeisesti tulvan takia, ja päätimme ajaa Helsingöriin. Siellä ei onneksi ollut ruuhkaa lautalle, vaan puolen tunnin odottelulla pääsimme lautalle ja yli. Ajoimme sitten saman tien Jönköpingiin asti, jossa yövyimme viime yön. Aamusta ajoimme Tukholmaan, jonne saavuimme puolen päivän jälkeen. Jätimme auton satamaan ja kävelimme syömään. Lastaus autoon alkoi varttia vaille kolme, ja tälläydyimme heti jonoon, eipä meillä muutakaan tekemistä enää täällä ollut. Otimme hytin ja nyt vedämme lonkkaa oikein urakalla, jos hirsien vedolta ehditään.